19.5.-16.9.2012 Kotimaanmatkailua 2: Kotikaupungista toiseen

Matkamme Helsingin kesäfestarilta jatkui läheisiin Kärkölään kaverimajoitukseen. Kärkölän kohde jäi kuvaamatta kaikessa maalaisidyllissään, mutta seuraavana päivänä kamera kaivettiin laukusta, koska vein kanssa matkustajani, joiden kokoonpano oli hieman muuttunut festarireissulta tutustumaan vanhaan kotikaupunkiini Heinolaan.

Pääasiallisena täkynä vierailulle toimi Heinolan taidemuseossa ollut näyttely erään lukuisilla suurilla muotitaloilla 1960-70-luvuilla mallanneen mallin henkilökohtaisista kokoelmista. Kokoelman katsastamisen jälkeen oli toki myös vietävä vieraat muutamille kaupungin vakionähtävyyksistä, kuten alla oleva Harjupaviljonki.

Heinolahan toimi toissa vuosisadalla ja 1900-luvun alussa venäläisille suunnattuna kylpyläkaupunkina. Tästä ajanjaksosta on jäljellä vielä muutamat keskustan rakennukset ja jokea reunustavalta harjulta löytyvä paviljonki. Paikka tosin oli tällä kertaa suljettuna, joten sen ulkoapäin ihastelun jälkeen siirryimme sen lähelle olevalle kaupungin näkyvimmälle monumentille rautatiesillalle, joka toki näissä kuvissa jää hieman piiloon koko komeudessaan, suosittelen siis menoa itse katsomaan tai vaikka läpiajamista.

Siltahan ylittää Kymijoen, joka aikoinaan virtasi Kotkasta saakka Heinolaan tuoden mukanaan muun muassa kutevia lohia tehden Heinolasta kylpylöinnin lisäksi myös suositun kalastuskaupungin. Valitettavasti ihmisen patoamisprojektit katkaisivat lohien ja ihmisten reitit, tuhoten paljon Heinolan turismista. Muutamia vuosia sitten kalastusmahdollisuuksia koitettiin kunnostuksilla ja istutuksilla palauttaa, mutta Fishing Paradise Heinola jäi varsin lyhytikäiseksi projektiksi.

Ehkä Heinolan pitäisikin markkinoida nykyään esimerkiksi loistava profiilikuvan ottopaikkana.

Kylpyläkaupunkina Heinola suunniteltiin mukavaksi käyskentelypaikaksi, joten se tarjoaa erityisesti joen alueella runsaasti vehreyttä, joista hyvänä esimerkkinä tämä puu, joka on käsittääkseni Suomen suurin lehtipuu tai ainakin oman puulajinsa suurin. Lähellä sijaitsi myös monia kategorian perintökuninkaallisia.

Seuraava kesäinen kotimaahan tutustumiseni osui toiseen entisee asuinkaupunkiini, Tampereeseen. Vaikka olin ruhtinaalliset yhdeksän kuukautta paikkakunnalla asunut ja viettänyt tuona aikana lukemattomia tunteja muun muassa Tuomiokirkon kadulla sijaitsevissa liikkeissä, en ollut koskaan vieraillut kadulle nimen antaneessa kirkossa. Olihan tämä korjattava.

Kirkko tarjosi ulkoapäin komeaa kivistä katseltavaa. Puun jälkeen harmaa graniittimme (jota oletan kirkon olevan) on toki mitä suomalaisin rakennusmateriaalia ja, kuten vanhojen puukirkkojen verattainen harvinaisuus todistaa myös hieman kestävämpi ratkaisu. Toki eihän tämä Tren Tuomiokirkko toki ole edes kovin vanha.

Komeaa ulkosivua parempi syy vierailulle kirkossa on kuitenkin ehkä sen sisäinen koristelu eli lähinnä sieltä löytyvät runsaat ja vähintäänkin ikoniset Hugo Simbergin freskot.

Freskoista tunnetuimpia ovat nämä kuoleman puutarhurit, mutta toki suomalaiselle silmille tutuin on alemmassa kuvassa vain yläkulmassa vilahtava Haavoittunut Enkeli, joka Nightwishinkin tuotannossa vilahtaa. Valitettavasti tarkempi kuvaaminen jäi, koska tietä sen parvelle ei löytynyt kyseisenä päivänä.

Tampereella toki on myös rikas kirjallinen perinteensä, josta pikaisena osoituksena tämä runoilijan asuinpaikalle omistettu laatta.

Joillekin matkaajille, mukaan lukien minulle, kirkkoa tai kirjailijoita ikonisempi nähtävyys on Vohvelikahvila, tässä tapauksessa se ahdas, aito ja oikea.

Tampereen kävelymatka jatkui pienen hiukopalan jälkeen kohti erästä hieman piilotetumpaa ja lähinnä nimellisesti tuttua Tamperelaista ikonia, Näsilinnaa.

Vaikka olin kuullut monista näsi-alkuisista, Linna oli ennestään minulle tuntematon. Se löytyi jatkamalla moneen kertaan kävellen sivuuttamani suihkulähteen ohi jatkamalla ylös kauniiseen Näsijärven rannalla olevaan mäellä sijaitsevaan puistoon. Linna tosin itsessään paljastui suht vähän romantiikkaa omaavaksi kartanoksi; ei siis taisteluiden jälkiä tai muistoja ritareista, joten miksi sitä kuvaamaan.

Mäeltä aukesi näkymä myös monille tuttuun ja ehkä tutuimpaan Tampereen nähtävyyteen.

Loppukesäni turisteiluun kuului jälkikäteen ajatellen selkeästi kotiseutuin tutustuminen. Tässä postauksessa lähdettiin lapsuuuden kaupungistani, edettiin ensimmäisen oman asuntoni sisältäneeseen kaupunkiin, joten on vain sopivaa, että lopetetaan nykyiseen kotikaupunkiini, Joensuuhun. Eräänä alkusyksyisenä/loppukesäisenä päivänä minä ja ystäväni päätimme nimittäin mennä tutustumaan Joensuun Botaniaan, kasvitieteelliseen puutarhaan.

Botania tarjosi tietenkin erilaisten kasvivyöhykkeiden asukkeja tieteellistä tutkimusta varten. Osa syynä käyntiimme tai siis se asia, joka viimein tönäisi meidät menemään paikan päälle kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen oli uuden yliopistolain vaikutukset paikkaan: kuten monet muutkin "tuottamattomat" yliopistonosaset myös Botania oli lakkautusuhan alla.

 

 

Kasvien seassa oli muutamia trooppisia eliöitä eli lähinnä perhosia, jotka leputtelivat ympäriinsä trooppisempia sektoreita.

Vuoden kotimaanmatkailu myös päättyi Joensuuhun. Ainejärjestöni tapahtumassa eksyin vihdoin Joensuun laitavilla sijaitsevalle Utran saarelle, jonka luonnonkauneudesta olin kuullut varsin runsaasti vuosien varrella.

Kaunis syksyinen päivä tarjosi mainion päätöksne vuoden turisteilulle.