6-12.8.2013 Sympaattinen Slovenia: Osa 3 eli Bledin seutuvilla

Luolavierailua seuraavana päivänä suuntasin seuraavaan majoituspaikkaani Sloveniassa. Olin valinnut toiseksi bunkkauspaikakseni Bledin kylän, jotka tunnetaan sitä ympäröivästä kauniista luonnosta.

Saavuin junalla, jolla matkustaminen Sloveniassa on mukavan halpaa; tämä noin kahden tunnin matka maksoi noin 8e. Käppäilin muutaman irlantilaisen kanssa uskottattoman turkoosivetisen alppijärven ohi kohti toisella rannalla siintävää kylää, joka mäenrinnettä nousevalta puolelta löysin lopulta hostellini. Olin tällä kertaa valinnut paikan, joka oli paitsi saanut hyviä arvosteluja, mutta myös kuulosti varsin omalaatuiselta. Kyseessä oli hostelli, joka mitä ilmeisimmin oli aivan vasta avattu. Itseasiassa paikka oli niin tuore, ettei sillä ollut edes omaa kylttiä; portaat vain nousivat toiseen kerrokseen kahden muun hostellin välistä. Kaikkea keskeneräisyyttä kuitenkin korvasi paikan uutuutta kiiltävä siisteys ja myös väsyttävän työn vielä uuvuttamattomat ystävälliset henkilökunnan edustajat. 

Saavuin ensimmäisenä huoneeseeni ja valitsin tietenkin alapedin. Siinä sitten laittelin kamoja, kun seuraavat asukkaat tulivat sisään, jotka olivat, kuten aiemmin tapaamanikin ihmiset, irlantilaisia. Itseasiassa varsin suuri osa ihmisistä, jotka tapasin Sloveniassa olivat Britteinsaarilta . Noh, asiahan ei minua haitannut, nämäkin kolme tyttöä olivat varsin mukavia ihmisiä (parasta enkkunatiivikanssamtakaajissa; ymmärtävät ironiaa ja sarkasmia). Juttelin siinä heidän kanssa mukavia sängynreunalla istuskellen, kun selkääni osui jotain; nopea ajatukseni oli, että yläpedin tyttö pudotti jotain. Ajatus ei kerennyt edes loppuun, kun selkääni osui hieman enemmän sivuavaa painoa, tyttö kirkaisia ja rymisi. Sängyn yläpedin aluslaudat olivat antaneet periksi ja tyttö tavaroineen tuli siitä läpi. Onneksi en ollut jutellut makuultani, vaikka toki tytön mukana tullut patja olisi toiminut pienenä pehmusteena. Jännittävä ensi kosketus hostelliin.

Sillä aikaa kun työntekijä jäi laittamaan sänkyä takaisin kasaan, suuntasin syömään läheisiin pitseriaan. Siellä tilasin tämän mestariteoksen; paikallista metukkaa ja sieniä,  joiden seassa kekoja, joissa oli smetanan sekaan sekoitettuna piparjuurta, nams.

 Irlantilaiset tulivat sattumalta katsastamaan samaa pitseriaa, joten he istuivat pöytääni ja puhuimme muun muassa irlantilaisesta koulujärjestelmästä, yksi tytöistä oli nimittäin ammatiltaan opettaja. Koska uusi seura piristää päätimme yhdessä lähteä katsomaan näköaloja. Koska olin kuullut, ettei kukkulan korkeimmalla kohdalla oleva linna välttämättä ole sisäänpääsymaksun arvoinen ja tytöillä ei muutenkaan ollut rahaa, kiersimme linnan sivustalle ottamaan kuvia mäen alla avautuvasta järvestä.

 Kuvaussession jälkeen lähdimme kävelemään järven ympäri (noin 4 km), josta avautui muun muassa hieman läheisempi näkymä järven keskellä olevalla saarella sijaitsevaan kirkkoon ja myös taustalla olevaan linnaan, josta aiemmat kuvat otin. Matkalla näkyi myös runsas määrä uimapaikkoja, joissa kävin seuraavana päivänä hieman kastamassa turkkiani.

 Illalla kävin vielä kääntymässä katselemassa paikallista folkfestaria, jonka jälkeen istuin hieman vielä iltaa muiden hostellin asukkaiden kanssa terassilla nauttien suuresti arvostamaani slovenialaisten suosikkialkoholijuomaa, mustikkasnapsia. Herkullista lähinnä liköörinvahvuista juomaa, jossa lillui aitoja mustikoita, jotka olivat mainio alkoholintäytteinen välipala pullon lopuksi. Kun muut (muutamien hollantilaisjätkien vetämänä) lähtivät naku-uinnille, minä jäin hetkeksi lukemaan ennen kuin aloin nauttimaan alppi-ilmaston nukkumiseen sopivasta viileämmästä yöstä. Ehkä olen myös liian vanha joihinkin matkailun iloihin.

Seuraavana päivänä päätin jakaa osan päivästäni tutustuakseni läheiseen pikkukylään, jota, kyllä, oli jälleen kerran suositeltu Lonely planetissa. Radovljica osoittautui vanhan kaupunkinsa osalta suositusten arvoiseksi paikaksi. Lyhyt kadun pätkä oli itsessään varsin charmantti, mutta se piti sisällään myös mielestäni varsin mukavia pikkupuoteja ja paikkoja.

Yhden näistä ikkunassa esillä oli muun muassa tämä kotimaan mieleentuova teos.

 Pienoisesta kahvilasta taas sai Slovenian paikallisherkkuleivoksia, joista päätin koittaa tätä kermaista vaihtoehtoa:

Yksi puoti taas piti sisällään varsin kunnioitettavan perinteen piparkakkujen suhteen. Sisältä löytyi pipareita, jos minkälaisissa muodoissa muun muassa mielenkiintoisia jouluun liittyviä ukkoja, joista toinen esitti pyhää Nikolausta hänen myöhemmässä muodossaan ja toinen Vanhaa Vihtahousua. Ensimmäinen annetaan joulunalla kilteille lapsille, jälkimmäinen tuhmemmille muistutuksena siitä, että tapoja pitäisi parantaa.

Kylän kohokohta oli kuitenkin Mehiläismuseo, jossa pääsi tutustumaan siihen innokkuuteen, jolla paikalliset suhteutuvat hunajaan ja sitä tuottaviin pörriäisiin.

 Pieni museo sisälsi vaikka minkälaista pientä tietoa bisneksestä ja sen historiasta ja siitä innokuudesta, jolla asiaan suhtaudutaan tässä maassa. Mehiläisten hoitoon liittyy muun muassa runsaasti hienoa käsityötä, joista alla muutamia otoksia:

 Päällä pikkuruisia koppeja, joilla kuningatar siirrettiin paikasta toiseen. Alla pesiä koristaneita luukkuja, joita koristeltiin kuvilla, että omistajat pystyvät tunnistamaan yhteisillä viljelmillä olleet yhdyskuntansa. Paikalla oli mitä erilaisimpia kennoja, joita oli tehty muun muassa kartanoiden (nukkekoteja mehiläisille) ja jopa täysi kokoisten ihmisten muotoon (pesään pääsi suusta ja lantion korkeudelta. Todella mukava pikkumuseo, jonka jälkeen oli vielä mukava istua alas syömään paikallisia vartaita ja ihailemaan maisemia. Taustalla näkyvät huiput on muuten Triglav, Slovenian kuuluisin alppi.

 Antoisalla reissulla kesti noin nelisen tuntia, Radovljica oli noin 15 minuutin bussimatkan päässä Bledistä, jonka jälkeen palasin hieman lepäilemään hostelliin ennen seuraavia seikkailuja. Seuraavaksi lähdin käppäilemään läheiselle Vintgarin rotkolle/solalle. Ja sinne tosiaan käppäilinkin, matkaa oli noin 4km suuntaansa ja kyseessä itsessään oli siis noin 2km jokea seuraileva reitti pitkin solan seinämiä.Antaa kuvien puhua hetken puolestaan:

 Päästessäni takaisin tapasin taas irlantilaiset, jotka menivät sanomaan, että hieman pitää heitä kateeksi, kuinka minä vain menen kaikkialla ja he vain tekevät niin vähän. Noh, yllytyshullu kun olen, tämä viaton kommentti sai minut hylkäämään ajatukseni vain huoneessa lepäilystä, joten päätin vielä käydä kiipeämässä linnalle. Maksoin itseni sisään ja totesin, että kuulemani oli ollut oikeassa, ei ollut sen arvoista (siis sisäänpääsymaksun maksaminen).

Vaikka linnassa oli toki aitoa linna fiilistä eli kyseessä oli ihan sotilaallisesti uskottava rakennelma, se ei tarjonnut kovin paljoa viihdykettä. Erityisesti sen museo oli täysin ilman inspiraatioa. Tylsiä tauluja, vahanukkeja ja tavallisia esineitä vitriineissä.

Sainpa kuitenkin toisen kuvausmahdollisuuden, josta tällä kertaa näkyi myös Bledin kylä.

 Seuraavana päivänä lähtö häämötti jo illan ohjelmassa. Kantaen kamojani päätin tutustua vielä yhteen kaupunkiin ja suuntasin Bledin ja lentokentän väliin sijoittuvaan Kranjin kaupunkiin, joka oli reissun selkein tylsyys. Ei ollut kovin kummoinen kaupunki missään muodossa. Eipä sitä kyllä missään suositeltukaan. Jätin kaupungin varsin pian jälkeeni ja siirryin lentokentälle odottelemaan lentoa lueskellen matkalukemisanani olleen Jonathan Strange & Mr Norrellin ja siirryin matkan Murakamin kimppuun ennen siirtymistäni taas Suomen puolelle odottelemaan seuraavaa matkaa.

Matkan lukemiset ja tuomiset. Mukana myös Puolasta ostettu uskollinen matkapyyhkeeni, joka taitaa olla pian tiensä päässä.