Kaikki se kotimaanmatkailu, jota olen viime vuosina harrastanut, on sijoittunut lopulta hyvin kapealle alueelle. Toisin sanoen olen keskittynyt lähinnä itselleni keskeisiin mantereen asutusalueisiin eli suurimmaksi osaksi kymmenen suurimman kaupungin joukkoon meneviin kohteisiin ja huolimatta asumisesta kaksikielisessä maassa sen suomenkielisiin alueisiin.
Onneksi kesä 2015 tarjosi mahdollisuuden korjata tätä ylenkatsomusta antamalla syyn vierailla yhdessä keskeisessä unohdetussa osassa nimittäin Ahvenanmaalla. Tapahtuipa nimittäin niinä päivinä, että suomalaiset ja ruotsalaiset SF-faniyhteisöt päättivät yhdistää voimansa ja järjestää itsehallintoalueella yhteisen Conin, nimeltään Archipelacon.
Arvoin varsin pitkään matkaan lähtemistä jo ihan siitäkin syystä, että tiesin, ettei matkasta tule kovin halpaa. Siihen tulisi kuitenkin sisältymään matkantekoa ensin mannermaan rannikolle, siitä lauttamatkat saarelle ja tietenkin muun muassa majoitus paikanpäällä. Onneksi suunnitelmani selkeytyivät ja helpottuivat huomattavasti, kun tartuin eräiden tutkijatuttujen tarjoukseen hypätä heidän poppooseensa matkan ajaksi. Järjestelyt sujuvat huomattavat lupsakkaasti, kun tarvitsee vain sanoa hyväksyvänsä tietyn summan majoituksille ja muille, maksamalla rahoja järkkääjille ja varmistamalla, että itse on paikalla oikeaan aikaan.
Viimeinen tarkoitti tässä tapauksessa saapumista Jyväskylään keskiviikkoisena iltapäivänä, josta ajoimme samana iltana Turkuun ensimmäiseen majoitukseen pienoisessa matkustajahotellissa. Siitä sitten seuraavana aamuna siirryimme autolla laivaan, jossa vaiheessa seikkailun voi todella sanoa alkaneen.
Laivamatkasta ei sinänsä jäänyt suurta matkailumuistoa, koska lähinnä katselin ohitettuja saaria kokoustilan ikkunasta. Matkalla Ahvenanmaalle laivalla tapasi nimittäin Suomen SF-tutkijoiden joukkio, jonne olin näperrellyt pienoisen paperin alun eli hahmotellut hieman tulevan väikkäritutkimuksen mahdollisuuksia. Nätisti pääsin esittämään esitelmäni ensimmäisenä, sain palautetta (lähinnä tosin siitä kuinka keskeneräinen paperini oli), jonka jälkeen sain rauhassa seurailla muita mielenkiintoisia keskusteluja. Näistä ja Conin akateemisista asioista tosin lupauduin kirjoittelemaan raporttia muualle internetin ääriin, joten en niillä asioilla tässä turhaan mahdollisia lukijoita kiusaa kovin paljoa, vaan keskityn matkailuun ja vapaa-aikaan.
Niinpä hypätäänpä ajassa muutama tunti eteenpäin ja siihen, kun automme (matkustajineen) saapui läpi Maarianhaminan ajettuaan majoituspaikkaamme eli herttaisiin mökkikylään kaupungin ulkopuolella.
Matkakumppanini olivat löytäneet verkkoetsinnöissään tämän verrattain houkea hintaisen alueen, jonka nelihenkiseen mökkiin asetuimme neljäksi yöksi. Mökissä ei ehkä ollut kaapelia, mutta sopivan viileä nukkua ja suihkuvettä: mitä muuta sitä matkailija kaipaakaan.
(Kuvat muuten lähtöpäivältä eli sängyt olivat hieman siistimmässä kunnossa saapuessamme.)
Osa syy siihen, ettemme tai no, minä en ainakaan tarvinnut, suuria luksusmukavuuksia oli se, että mökissä vietetty aika jäi varsin vähäiseksi. Ensimmäisenä päivänäkin vain piipahdimme mökissä heittämättä kamat ja suuntasimme takaisin Maarianhamina keskustaan ja Alandican messukeskukseen, jossa Coni pääasiassa tapahtui. Heti ovien sisäpuolella meitä odotti muistutus yhdestä keskeisimmistä ihmisiä Oolantiin tuoneista asioista tai ennemmin henkilöstä.
Yksi (huom. yksi) Archipelaconin kunniavieraista oli George R.R. Martin. Toisin sanoen tarjolla oli jopa normaalia nyky-conia enemmän A Song of Ice and Firea/Game of Thronesia, mutta onneksi tällä kertaa myös kirjailijan itsensä esittelemänä. Itsekin kävin muun muassa kuuntelemassa, kun George puhui adaptaatiosta eli vaiheesta kirjojen ja television välillä sekä kun hän luki luvun tulevasta kirjasta (Ser Barristan eli mielenkiintoista kyllä hahmo, joka sarjassa on tapettu). Kaiken kaikkiaan Conin ohjelma tarjosi hyvin mielenkiintoisesti SF:ää kirjallisuuden, audiovisuaalisen, musiikin, faniuden, akateemisen tutkimuksen ja lopuksi vielä kritiikin näkökulmasta luoden aika mainion kokonaisuuden oikeastaan kaikesta asiaan liittyvästä ja niiden suhteista.
Mutta nyt eksyn asioiden edelle ja siihen, mistä lupasin olla liikaa jorisematta. Blogin narratiivisissahan olemme vasta saapuneet tapahtumaan, jossa ensimmäisenä suuntasimme avajaisseremoniaan pääsalissa, jonka seinää koristi tapahtuman logo.
Tapahtumassa esiteltiin muun muassa muut kunniavieraat eli kirjailijat Karin Tidbeck ja Johanna Sinisalo, fani Parris McBride ja kriitikko/akateemikko Gary Wolfe. Tämän jälkeen päivään kuului muun muassa keskustelua Hugoista (voi googlata esim Hugo awards controversy, jos haluaa lisätietoa) ja kirjailijakunniavieraiden mainio keskustelu Pohjoismaisesta Kummasta (kirjallisuudesta, jota voisi hieman kuvailla vaikka pohjoismaiseksi versioksi maagisesta realismista, joka on tosin hieman enemmän kosketuksissa fantastisten juuriensa kanssa). Lopuksi vielä oli edellä mainitun musiikin vuoro, kun illan päätti puhallinorkesteri, joka esitti tunnettujen Spefi (spekulatiivinen fiktio eli kattotermi fantasialle, scifille ja kauhulle jne.) -sarjoista ja -elokuvista tuttuja sävelmiä.
Konsertin jälkeen käppäilimme lepäämään takaisin mökille, mutta valitettavasti emme enää ehtineet oman mökkialueemme allasbileisiin. Allas oli jo suljettu, joten jouduimme tyytymään seuraavina iltoina yleisiin Archipelacon-jatkoihin keskustan hotellin altaalla.
Konsertin jälkeen käppäilimme lepäämään takaisin mökille, mutta valitettavasti emme enää ehtineet oman mökkialueemme allasbileisiin. Allas oli jo suljettu, joten jouduimme tyytymään seuraavina iltoina yleisiin Archipelacon-jatkoihin keskustan hotellin altaalla.
Seuraavat päivät menivät kokonaisuudessaan varsin pitkälle jo mainittuja elementtejä yhdistellen: kiertelin, yksin tai porukassa, erilaisia ohjelmapaloja, mutta keskittyen varsin suuresta akateemisen antiin: haaveilinhan tämän kanssa puuhailusta enemmän tulevaisuudessa vieläkin. Akateemisten asioiden lisäksi ehdin kuuntelemaan myös esitelmiä spefin tilasta mm. Kiinassa ja Latviassa, joista sai hieman tuntua siihen a) miten totalitaarinen järjestelmä vaikuttaa kirjallisuuteen ja b) miten tieteiskirjallisuus perinne kehittyy (kummatkin siis maita, joissa SF kirjallisuuden tuotto on muutaman kymmenen ihmisen käsissä). Iltaisin kuten mainittua kävimme viettämässä aikaa allasbileissä, joista väsymys tosin ajoi meidät jo ennen pilkkua tuutimaan.
Jottei menisi löpinäksi kaikenlaisesta ohjelmasta niin kerrotaan, että lauantaina Conin ohjelmassa olivat myös naamiaiset, joihin seurueemme olivat tuoneet naftaliineistaan jonkinmoiset asusteet, joissa oli suurelta osin ihan vahingossa lievää disney-teemaa.
Oogie ehti myös poseerata paikalla olleella piskuisella rautavaltaistuimella.
Toki Conin lisäksi ehdimme myös hieman turisteilla, josta lisää seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti