Lauantaina palasin hostellille, jossa jenkkien lisäksi odotti uusi huonetoveri Brasiliasta. Vaikkei pastaa tällä kertaa ollutkaan tarjolla, istuin iltaa hänen, jenkkien ja skotin kanssa nautiskellen hostellin baarin viiden euron runsas alkoholillisista ja muutenkin isoista drinkeistä. Samalla seurasin vierestä, kun toverini liittyivät muiden hostelliin virranneiden jenkkien kanssa lukuisiin karaoke-yhteislauluihin käyden läpi monia heidän sieluunsa pinttyneitä iskelmiä, kuten American Pie ja Teenage Dirtbag...
Kun porukka tai siis se minulle tuttu osuus päätti lähteä kello lähestyessä kahta etsimään heille vinkattua ruohoklubia (ilmeisesti Barcelonassa ruohonpoltteluun on omia klubeja, joille pitää saada kutsu jäseneltä, tosin ilmeisesti kutsun saadakseen ei tarvinnut käydä läpi kovin yksityiskohtaista valintaprosessia tai initiaatiorituaalia: eipä niin, kyllähän kaupungin kaduillakin leimahteli jatsitupakan tuoksut varsin tasaisesti nenään), päätin kuitenkin jättää väliin. Pappaa ei kiinnostanut kuulemma noin parin kilsan kävelymatka hieman syrjäisempään Barcelonaan etsiskellen pilven polttelupaikkaa. Seuraavana aamuna piti olla kuitenkin hyvissä kuoseissa, kun edessä oli yksi reissun pääkohteista.
Miettiessäni reissua yhdeksi johtavaksi ajatukseksi nimittäin nousi halu päästä katsomaan jalkapalloa ihan paikan päällä. Ajatus on pyörinyt pitkään päässä, mutta yleensä reissuni ovat osuneet kauden ulkopuolelle (on se nyt kumma, kun ei pohjoismaiden ulkopuolella tajuta pelata jalista kesällä) ja vastaavasti lippujen hankkiminen on tuottanut vaikeuksia. Niin osittain aiheutti tälläkin kertaa tai siis ehdottoman suosikkijoukkueeni Liverpoolin peliin lippujen hankkiminen oli sen verran hankalaa, että päätin suunnata hyvän kakkosen eli Barcan pariin. Hieman suuremman stadikan omaavana ja jopa kansainvälisempänä seurana FC Barcelona oli tehnyt lippujen ostosta huomattavasti englantilaisia seuroja helpompaa (tai sitten en vain ole hiffannut jotain): vain muutama klikkaus nettisivulla ja lippu oli tulostettava sähköpostissa.
Tuo lippu taskussa suuntasin siis yhdessä itse asiassa huonetovereideni kanssa (Barca vetää kaikenlaista turistia puoleensa heh heh) kohta Camp Nou'ta välillä hajoillen siihen, kuinka hitaasti he kävelivät. Ruuhkien ja oikean portin etsimisen takia itse asiassa myöhästyin hieman aloituksesta, mutta eipä haitannut. Oli meinaa aika kuumottava olo astua sieltä betonisista sisätiloista tuon aiemmin vain telkkarista nähdyn urheilupyhätön ilmaan.
Kuva on otettu väliajalla ja alla olevat juuri toisen puoliajan aloituspotkun aikaan. Enhän toki kuvannut pelin ollessa käynnissä, koska olin paikalla katsomassa jalkapalloa silmilläni, en kamerani läpi. Jopa Messin valmistautuessa laukomaan rankkarin, pidin kamera taskussani. Toki tätä auttoi se, ettei piskuisen digikamerani zoomilla pelaajista kovin tarkkoja edes saanut eli olisi hieman arvailuksi jäänyt kuvasta.
Yleisiä näkymiä Camp Nou'sta. Televisiossa stadikka näytti jotenkin suuremmalta ja korvia huumaavammalta paikalta, mutta toisaalta ehkä Rayo Vallecano ei nostattanut suurimpia intohimoja yleisössä. Eipä niin tunnelma oli kyllä erinomainen ja kokemus upea. Tämä siitäkin huolimatta, ettei itse ottelu ollut nyt mikään paras jalkapallopeli ikinä: Barca murjoi sarjan häntäpäässä olevan Rayon 6-1 ja mahdollisuuksia useampaan olisi ollut. Pelille parasta oli Dani Alvesin ulosajo, jolloin Rayo sai hieman enemmän hallintaa, mutta tämä tapahtui 80 minuutilla ja 5-0 tilanteessa. Toisaalta vierailla täytyy kyllä antaa tunnustusta, etteivät he peruutelleet missään vaiheessa, vaan tavoitteena oli tehdä maaleja heilläkin, ei vain busseilla.
Olin napannut itselleni varsin hyvän paikan, josta pelin seuraaminen oli mahtavaa, vaikka epäilen, että varsin hyvä olisi ollut halvemmaltakin istuimelta katsella. Itse maksoin lipusta noin 80e, mutta halvimmillaanhan peliin pääse noin 20e eli ei ole mitään syytä jättää väliin, jos pelipäivänä kaupungissa on.
Peli oli sinänsä läpihuutojuttu, mutta toisaalta yleisö sai sitä mitä varmasti oli tullut katsomaan. Barca voitti, Messi teki hattutempun (tehden uuden Espanjan liigan ennätyksen ja mennen maalipörssissä ohi Ronaldon [Ronaldon ja Realin tappio on henkilökohtainen voitto] ja Barcelona ohitti Realin nousten La Ligan kärkeen. Iloinen pikku asia oli myös, ettei Neymar pelannut. Mikä siinä oli lämpimässä säässä katsella huippujoukkuetta työssään.
Lähtiessä ostin vielä stadikalta virallisen huivin eli nyt olen ostanut Suomen maajoukkueen huivin karsintapelistä (2004) ja Barcan huivin Camp Nou'lta. Jonain päivänä vielä ostan Anfieldiltä Poolin vastaavan. Tuossa Barcan huivissa oli toki nuo joukkueen, mutta myös Katalonian lipun värit. Itsenäisyysaate oli läsnä myös futispelissä, kun kohdassa 17:14 (viitaten vuoteen jolloin Katalonia menetti itsenäisyytensä) yleisö huusi yhdessä noin puolen minuutin ajan "Independencia!". Oli aika siistiä olla paikalla, vaikken toki liittynyt huutoon, olisi ollut hieman mautonta.
Pelin jälkeen suuntasin ruuhkien läpi kohtauspaikalle, josta porukkamme (miinus brassi, joka hävisi jonnekin) siirtyi takaisin ydinkeskustaan, jossa kävimme nautiskelemassa tapaksista. Illalla suuntasinkin sitten kohti lentokenttää, josta olin tällä kertaa ottanut hotellin. Tarjouksen kautta tämä ei maksanut maltaita (ja oli silti varmaan hienoimpia hotelleja, jossa olen ollut) enkä ollut valmis nukkumaan toista yötä lentokentällä. Ihan hyvä valinta, olinpa virkeänä pitkälle matkalle kohti kotoista Joensuuta ja seuraavan matkan suunnittelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti