Viimeisenä kokonaisena päivänä Portugalissa ja viimeisenä aamuna Lissabonissa tarkoitukseni oli vaivata jalkojani vielä viimeisellä patikalla. Silmissä kiilui vielä yhden korkean paikan valloittaminen eli kiipeäminen Lissabonin linnavuorelle, joka näkyi hostellihuoneeni ikkunasta. Aluksi suunnittelemani yksilöllinen tempaus muuttui kuitenkin kävelykierrokseksi, kun aamupalan aikoihin kuulin, että sellainen oli juuri lähdössä linnan seutuville. Niinpä pakkasin kapsäkkini pikaisesti (enkä edes onnistunut jättämään mitään taakseni), laitoin ne hostellin säilöön ja hyppäsin mukaan kierrokselle.
Kierroksen ollessa suhteellisen alussa kävi tosin selväksi, ettei kierros varsinaisesti ollut edes linnalle menossa, vaikkakin sille alueelle. Noh, ajattelin, että ehtiihän sitä sitten kierroksen jälkeen tehdä oman pikku seikkailun, saihan kierroksella kuitenkin nähdä kiinnostavalta kuulostavaa Alfaman kaupungin osaa, joka linnan toiselta kulmalta avautui.
Kierros tosin lähti liikkeelle hieman hitaanlaisesti: jouduimme alussa odottamaan hostelliketjun toisen lokaation kiertäjiä noin vartin verran ennen kuin pääsimme mihinkään. Toisaalta hieman pettymykseksi kierros eteni myös rauhalliseen tahtiin; kävimme matkalla Alfamaan läpi useita keskustaisemman alueen kohteita, kuten muun muassa kaupungin ja juutalaisten synkkää menneisyyttä. Ymmärrettävää, koska ei kai koko matkaa Alfamaan voinut vain ilman taukoja pyyhkäistä, ja mielenkiintoistakin, mutta ei ehkä se syy, miksi kierrokselle lähdin.
Vainot olivat saaneet alkunsa tai sanotaanko mieluummin saavuttaneet lakipisteensä tautiepidemian vuoksi. Kun rutto pyyhkii Lissabonin katuja, joku vatipää yläpuolella olevassa kirkossa oli päästänyt suustaan, että varmaan koko touhu on juutalaisten vika. Kun sitten eräs kirkossa ollut juutalaiskristitty oli hieman asiaa epäillyt, oli väkijoukko lopulta kerännyt raivon tappaa hänet ja jatkoivat sitten samanlaisella, ehkä tunnontuskien ajamalla, kiihkolla läpi koko kaupungin juutalaisväestön, joka siis tuossa vaiheessa oli kuninkaan lakeja seuraillen kääntynyt kristinuskoon. Alla tuota pahaista kirkkoa sisältä.
Satunnaisten kaupungin historiaa valottaneiden pysähdysten jälkeen saavuimme lopulta Alfaman ylle. Sisilialaisoppaamme johtama kierros otti täällä näköalapaikalla jälleen kerran tauon, näillä kierroksilla on toki tapana tukea paikallisia kahviloita, mutta tämä oli erityisen innokas asian suhteen. Niinpä pysähdyimme kauniina päivänä ottamaan kuvia yli merta kohti ylettyvän alueen.
Noin suunnilleen keskellä kuvaa sijaitsee muuten Lissabonin arvostetuin hautausmaa Lumiar, jonne kaikki keskeiset taiteilijat haudataan. Kyseisen viimeisen lehdon ympärille oli noussut hienoinen kohu alkuvuodesta, kun yksi kaikkien aikojen jalkapalloilijoista Eusebio oli haudattu maan multiin sinne. Joidenkin nirppanokkien mielestä jalkapalloilija ei kuulu runoilijoiden, laulajien ja muiden portugalilaisen kulttuurin lähettiläiden joukkoon. Kaikenlaisia elitistejä se maailmassa on, niin kuin jalkapallo ei olisi kulttuuria tai Eusebio yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista portugalilaisista.
Samaisella kukkulalla oli myös Portugalin yhden suojeluspyhimyksistä patsas, jonka jäämistö oli viety maureja pakoon kaukaisempaan kaupunkiin, mutta tuotu laivalla takaisin Lissaboniin, kun se suurimmaksi osaksi oli "vapautettu" muslimeista. Sinänsä kierroksella tuli esiin mielenkiintoista pikkuasiaa kaupungin muslimeiden ja kristittyjen pienen väännön värittämästä historiasta. Ilmeisesti esimerkiksi tullessaan maurit olivat rakentaneet moskeijansa vanhan kirkon päälle ja vastavuoroisesti kaupungin katedraali rakennettiin kristittyjen päästessä taas niskan päälle käyttäen tuota moskeijaa perustuksinaan.
Kun tauko kukkulalla vihdoin loppui, suuntasimme vihdoin varsinaiseen Alfamaan noin kaksi tuntia kierroksen alun jälkeen. Pääsimme käppäilemään mutkittelevia pieniä kujia, jotka olivat ammoisina aikoina talojen väliin jääneet. Tässä paikassa oli jo aivan erilainen elämisen tunne kuin aikaisemmin tutkailluissa Lissabonin osissa.
Ohitimme myös Fado -museon eli paikalliselle surumieliselle musiikille omistetun pinkin pyhätön, jonne emme kierroksen aikana eksyneet. Alfamaa mainostetaankin sinä paikkana, johon kannattaa mennä, jos haluaa fadoa kuulla. Yllättäen näin päiväsaikaan se ei kuitenkaan soinut kuin radioista ja illalla olisin jo muualla. Noh, jotain ensi kertaankin nähtäväksi.
Kierros päättyi lopulta jälleen yhdelle kirkolle. Kolmas tällä kierroksella, melkein tuntui, ettei muuta tullut nähtyäkään. Lisäksi aikaa ei oikein enää ollut linnalle. Niinpä päädyin syömään muutaman muun kierroslaisen kanssa pikaisen hotkitun aterian ennen kuin kiirehdin hostellille hakemaan laukkuni ja siitä juna-asemalle. Oli aika siirtyä Portoon. Siellä matkasimme lentokentälle, jonka kupeessa olevaan hotelli majoituimme yöksi tai muutamaksi yön tunniksi, koska lento lähti kuuden aikaan. Ostin vielä viimeiset tuliaiset lentokentältä ja sitten olikin aika matkata Frankfurtin kautta kohti Suomea. Väsyneen matkailun jälkeen saavuimme iltasella varsin lämpimään kotomaahan merituulien viilentämän Portugalin jälkeen. Hetken turisteilin vielä Helsingissä, mutta siitä lisää muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti