Suuntasin ystäväni kanssa jo neljännen kerran pienelle
pyrähdykselle Brittein saarille. Kuten aiemmilla reissuillammekin syy oli sama:
vapaapaini ja tällä, kuten kahdella aiemmallakin japanilainen vapaapaini.
Ystäväni lähdettyä jo muutama päivää aiemmin suuntasin siis Tampereen kautta
Lontoon laitamille, josta matka jatkui pienoiseen Broxbournen kylään, jossa
kaukana keskeisestä liiketoiminnasta sijaitsevaan saliin oli majoittunut
esiintymään promootio nimeltään Dragongate. Muutamia kuvia perjantain showsta:
Poseeraamassa maskissa Dragon Kid, jonka vieressä CIMA, välissä
pari random-dudea, ja oikeimmanpuolimmaisena Masaaki Mochizuki, joka
viereisessä kuvassa myös painivermeissä. Alemmassa kuvassa vastakkain Naruki
Doi (selällään) ja YAMATO. Minä hoidin lähinnä kamerapuolen silloin tällöin
muutaman muiston napsien kaverini kameran hajottua. Tosin annoin hänelle
hetkeksi kameran shown aikana:
Tuloksena oli noin 20 kuvaa tästä miehestä nimeltä BxB Hulk (ei
oikea nimi...). Hmmm.....
Kaiken kaikkiaan erinomainen show ja päivän krapulainen
matkustus ensin Suomen halki ja sitten Englantiin ei tuntunut turhalta. Väliin
sen sijaan olisin voinut jättää shown jälkeisin pubi visiitin, jossa kuuntelin
puoliunessa, kun noin kymmenen foorumifania keskusteli aiemmista matkoistaan, joilla
en ollut mukana. Kun hostellissa tuli pieni suru-uutinen kotipuolesta, jo
aiemmin herännyt ajatukseni teiden erkaantumisesta lauantaipäiväksi sai
vahvistusta. Niinpä, kun muut vielä heräilivät lauantaiaamuna suuntasin yksin
Cambridgen kaupunkiin, josta löytyvästä kirkosta otin ensimmäiset kuvat:
Kuten hieman tuossa Skotlanti-osiossa mainitsin, jossain
vaiheessa näihin brittikirkkoihin jotenkin vain tulee hieman sellainen väsymys:
kyseessä on yleensä äärimmäisen massiivisen oloiseksi rakennettuja suuri
kivipaaseja, joissa on toisistaan (siis toisten kirkkojen vastaavista) lähes
tunnistamattomia lasi-ikkunoita (Glasgow Katedraalinkin paras asia oli ollut
holvit). Cambridgen kirkot kuitenkin hieman uudistivat kiinnostustani. Tässä
ensimmäinen kirkko, joka tuli vastaan, joka puisine rakennelmineen ja mataline
valoisuuksineen tuntui jotenkin mukavan kotoisalta salilta. Hieman kuin
sekoitus suomalaista ja brittityyliä. Ulkopuolikin oli tavallista
yksilöllisemmän näköinen irtokivikoristuksineen. Ihan lupaava alku
mielestäni...
Cambridge on vanha kaupunki jo noin 1000 vuoden paikkeilta,
jossa yliopistokin on toiminut aina vuodesta 1209 lähtien. Ikä myös mukavasti
näkyi kaupungissa, jossa kapeiden katujen välistä lähti sokkeloisia liitoskujia
toisille, joista muun muassa löytyi mukavia pikkuliikkeitä. Yllättäen, kun
yliopistokaupungista puhutaan, useat näistä liikkeistä oli omistettu kirjoille,
kuten esimerkiksi tämä aarreaitta. Sisältä löytyi iäisyydestä kuiskailevasta
vanhojen kirjojen huoneesta vaikka Nalle Puhin ensipainos tai muita vanhoja
opuksia kokoelman jatkoksi. En tosin raaskinut esim. ko. teosta ostaa reppuuni
kolhiintumaan vaan tein ostokseni uudempien kirjojen joukosta. Käväisin
nimittäin Cambridge University Pressin myymälässä, josta mukaan sattui mm.
Cambridge Companion to Bob Dylan. :)
Lyhyen (noin kuuden tunnin) vierailuni pääkohteeksi olin
valinnut King's College, joka Cambridgen lukuisista collegeista usein
hienoimmaksi mainitaan. Joskus nämä puheet ovat vahvasti myyntiä varten, mutta
täytyy sanoa, että tämä erityisesti uskomaton King's College Chapel ansaitsee
kaikki ylisanat:
Näkymä läpi kappelin: Kapea, mutta massiivisen korkea kappeli
oli kaikessa mahtavuudessaan jo rakennuksena, mutta upeuteen sen nosti se
valtava yksityiskohtaisuus, joka siihen oli laitettu. Seinien alapinnoista
kattoon kappeli on koristeltu mitä hienoimmilla taideteoksilla kaiverruksista
patsaisiin lasimaalauksiin ja alttaritauluun. Ja kaikki tämä myös näkyi
kappelin kauniissa ja kirkkaassa luonnonvalossa. Keskellä muuten urkuparvi,
jonka lahjoitti Henry VIII vaimonsa Anne Boleyn kanssa.
Pikkuesimerkki seinäkoristeista. Normikoiran ja paholaiskoiran
yhteystyö jatkui muutamina variaatioina läpi salin seinien yhdessä erilaisten
brittiläisten symbolien kanssa.
Urkuparven takaa avautui näkymäalttarille, jota reunustivat
pulpetit kuin suoraan vanhoista historiallisista brittisarjoista. Tumma puu toi
hienoa kontrastia muulle valkeudelle, mutta ei kuitenkaan koristelun tasossa
hävinnyt muulle kappelille. Jos aiemmin valittelin noista lasimaalauksista,
niin täällä jopa ne olivat päätä aiempia näkemiäni kauniimpia, kukin ikkuna
olisi voinut olla jonkun renessanssin tai barokin mestarin maalaama.
Kuten alttaritaulu, jossa Rubens oli kuvannut kolmen
viisaanmiehen saapumista talliin.
Kaiken kaikkiaan uskomattoman kaunis rakennus, teos suorastaan.
En voinut kuin istua ja ihmetellä kaikkea sitä loistoa, jonka ympärilläni näin,
kerrassaan upeaa. Jos alueelle osutte, älkää jättäkö tätä väliin.
Astuttuani ulos hieman sateinen päivä oli muuttunut kauniiksi
siniseksi taivaaksi, jossa kelpasi käyskennellä Collegen sisäpihoilla:
Kaksi jälkimmäistä kuvaa otettu pieneltä sillalta Collegen
takaa, josta näkymä kappelin sisäänkäyntiin. Alla olevalla joella liikennöi,
kuten nähdä saattaa, punttaajia "punters", jotka turisteja kuljetti
pitkin Cambridgen kanaaleja. Itse en valitettavasti ehtinyt, jäljellä oleva
aikani oli valitettavasti mennyt niin suurissa määrin kappelissa. Hellyyttävänä
yksityiskohtana nuo joen toista puolta (kuvassa valkoisina pisteitä) laiduntaneet
lehmät....
Muutaman muun Collegen pääportit, joita tuli vastaan kaupungilla
käyskennellessä.
Myös Cambridgestä löytyi pyöreä kirkko, joita kuulemma on neljä
Brittein saarilla. Olen siis nähnyt puolet kaikista ihan muutaman kuukauden
sisään.
Ennen lähtöä seuraavaan painipaikkaan pistäydyin tästä King's
Collegen vastapäätä olevalla pienellä kujalla olevasta sisäänkäynnistä todella
mukavaan kasvisravintolaan, jossa söin herkullisen libyalaisperäisen
couscous-aterian. Tätä en olisi löytänyt ilman Lonely Planettia, olisi varmaan
pitänyt kysyä juuri oikealta henkilöltä muuten, pah ei matkusteluun kuulu
liiallinen sosiaalisuus...
Ruokailun jälkeen olinkin valmis ajallisesti ja henkisesti
siirtymään läheiseen St Ivesin kylään, jossa seuraava Show sijaitsi:
Pääsin jopa aika lähelle Susumu Yokosukaa.
Muuten niille, jotka naureskelevat vapaapainin
homoeroottisuudelle tässä pari kuvaa, jotka varmasti todistavat, ettei asioilla
ole mitään yhteyttä:
Eikös nii?
Hienon shown jälkeen viimeinen poseeraus uutta vierailua
vaativien fanien edessä. Siitä vielä varsin väsynyt pubivisiitti, josta
hotelliin:
Hämyinen, hieman mysteerinen kuva tarinan sankareista, joista
toinen piiloutui yksityisyys syistä maskin taakse. Vapaapainissahan
homoeroottisuus ei löydy kehästä vaan hotellihuoneista, takana yhteinen
sänkymme... No onneksi ei nyt aivan, hieman kuvasta sivuun löytyi myös
sohvavuode, jonka toinen meistä vuoroöinä otti. Sunnuntaina edessä oli vielä
kolmen tunnin ajo Mancin lentokentälle, josta takaisin kotiin... Seuraavaa
matkaa odotellessa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti