Trierin roomalaisraunioilta
siirtymä keskiaikaisvaikutteiseen Luxemburgiin vaati vaivaisen kolmen vartin
istunnon lähijunalla, joskus maiden välillä matkaaminen on helppoa. Hankalampi
vaihe seurasikin junamatkan jälkeen, kävely hostellille kesti yhtä kauan kuin
junamatka. Sämpylöitynä laukkujeni välissä hien imeytyessä vaatteideni läpi
niiden pehmusteisiin matkasin läpi Luxemburgin kaupungin uudemman puolen
pikaruokaputiikkien väsyneenä, mutta myös osittain innosta puhkuen. Odotukseni
palkittiinkin päästyäni yli rautatieaseman puolen ja vanhan kaupungin ylittävän
sillan: kerrostalot muuttuivat valkoisiksi taloiksi, joiden välissä risteili
nousevia ja laskevia mukulaisia, kapeita katuja. Juuri, mitä olin odottanut,
mutta ehkä parempaa.
Kaupungin kiemurainen
keskusta sijaitsi kukkulalla, joka yhdistyi ympäröiviin kukkuloihin siltojen
avulla jättäen väliinsä vehreitä laaksoja:
Ensimmäisessä kuvassa näkyy
hostellini, jonne siis saavuin hiestä märkänä, mutta kumman energisenä. Niinpä
siirryin siististä huoneestani melkein välittömästi hetkeksi kiertelemään
kaupungin keskustaa, jonka ohuilla katuja laskevan aurinko lämmitteli.
Onneksi liian innokkuuteni
laski sopivasti seuraava yö ja tarkemmin otettuna brittituristit, jotka olivat
samaan huoneeseen majoittuneet. Taisteltuani pyykkikoneen kanssa muutaman
tunnin palasin huoneeseeni löytämään yhden brittimiehen nukkumassa sängystäni.
Ei ollut humalassa saanut omaa sänkyään pedattua; hänen omat lakanansa ja
tyynynsä olivat hujanhajan lattialla merkkinä epäonnistuneesta yrityksestä.
Onneksi mies hyppäsi nopeasti ylös ja siirtyi toiseen sänkyyn sillä aikaa kun
kunnon suomalaisen tapaan marssin muualle (hampaiden pesun yhteydessä) purkamaan
pääni sisäisesti raivoani. Palattuani huoneeseen britit sitten jo kuorsasivat
ihanaisessa kuorossaan, kunnes joku heistä huomasi tarpeen vähentää
ruumiinpainoaan erilaisia eritteinä, jota tapahtuikin usein (hauskaa nukkua pää
oven vieressä), varsin epätarkasti: aamulla nimittäin poijjaat olivat sekä
oksentaneet että paskantaneet pisuaariin...
Mutta mutta, missattuani
aamiaisen, koska oli pakko saada edes hetki unta brittien ponnistettua pois
huoneesta (ärsyttävällä pirteydellä, vieläkin humalassa), lähdin tutustumaan
kauniiseen kaupunkiin ja sen historiaan. Hostellini yläpuolella sijaitseva
silta oli rakennettu muinaisen Luxemburgin linnoituksen rakenteiden päälle,
jonka tunneleihin menin karkuun lämmittävää aurinkoa.
Nämä kallion sisään satojen
vuosien aikana kaivetut tunnelit mahdollistivat Luxemburgin piskuisen alueen
omapäisyyden satojen vuosien ajan. Kilometreittäin käytäviä ja huoneita ampuma-aukkoineen
tarjosivat vastustajille lähes valloittamattoman vastuksen.
Tunnelit eivät olleet
klaustrofobisille tai (älyttömän)heikkokuntoisille, joiden varalle tunneleihin
olikin myöhemmin asennettu radiopisteitä tasaisin välein avunpyyntöjä varten.
A bit creepy.
Linnoitusten kellarit eli
Bock paikalliselta jyrkännettä kieltävältä kävelyreitiltä eli Rue de
Cornichelta kuvattuna.
Kolme aikakautta tai kai
vähän enemmän eli kaukana lasikerrostaloja, välissä linnoitukset ja edessä
Grundin laaksossa sijaitsevaa asutusta.
Aamiaisen puute jätti minut
hieman heikoksi, joten jo varsin runsaan kävelyn jälkeen suuntasin Cornichen
jälkeen syömään. Päätinkin palkita itseni hieman normaalia hienommalla lounaalla.
Nautinkin siis kolmen ruokalajin aterian
ilmakuivattukinkku/parmesaani-salaatilla, paistettua kalaa kermakastikkeessa ja
jälkiruuaksi panna cottaa. Salaatti oli hyvää, kala hieman kuiva, mutta panna
cotta oli taivaallista.
Taivaallisesta nautinnosta
olikin hyvä siirtyä katsastelemaan kaupungin kirkko; paikallinen Notre Dame.
Ihastuttava kirkko. Sen
sijaan, että kirkko olisi panostanut vain yhteen hengelliseen koristetyyliin,
se oli päättänyt käyttää niitä kaikkia: seinillä oli tauluja, seinävaatteita,
patsaita ja seinämaalauksia ja ikkunoissa oli (kuten näkyy) lasimaalauksia.
Lasimaalaukset olivat
mielestäni poikkeuksellisen vaikuttavia: niissä oli käytetty varsin
yksinkertaisia värimaailmoja, mutta varsin tehokkaasti. Erityisesti isommissa
ruuduissa oli käytetty taustaväreinä hyvin vahvoja sinisen, punaisen ja
purppuran sävyjä, jotka yhdessä kuvan hennompien värien kanssa loivat kauniin
yhteisvaikutelman (joka ei valitettavasti oikein tuossa ylimmässä kuvassa näy).
Vierailin myös paikallisessa
museossa, jossa oli näyttely aiheenaan köyhyys nykyisessä länsimaailmassa:
Näyttelyssä tuotiin esiin
esimerkiksi toisten ahdinko ja toisten luksuksentarpeen kontrasti: tämä pullo
on ihan oikea, vesi on ilmeisesti aika hemmetin monta kertaa puhdistettua,
pullo käsityötä, bling aitoa tavaraa ja hinta riippuen vuosimallista
40e-2600e...
Museon rahankeräysastia.
Katuja kierrellessä tuli
vastaan myös tällainen mielenkiintoinen patsas.
Kaupungin keskustan
tutkimuksen jälkeen olikin sitten aika valmistautua seuraavan päivän
siirtymiseen kohti maaseudun linnoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti