VAROITUS! SISÄLTÄÄ MUUTAMAN ÖTÖKKÄKUVAN
(PERHOSIA)!
Pariisin
pohjoisasemalta hyppäsin Eurostarin kyytiin: ensimmäinen juna, jossa tosiaan
tuli olo, että ylitti rajan. Valitettavasti tuntuma ei johtunut radikaalista
rajalinjan mukaisesta maiseman vaihdoksesta, tunnelin kummallakin puolella
maasto oli ihan samanlaista, vaan ennen junaan siirtymistä tapahtuneista passin
ja matkatavaroiden tarkistuksesta. Ranskalaiset ja britit eivät vain luota
toisiinsa.
Patsas
St. Pancrasissa, jonne saavuin ja, jonka lähelle olin majoittunut ensimmäiset
päiväni. Olen muuttunut varsin laiskaksi matkustajaksi, tykkään ottaa
hostelleja, jotka ovat helpoilla ja lyhyillä reiteillä juna-asemille. Toisaalta
hostelli oli lähellä myös Lontoon pysäkkini yhtä pääkohdetta National Librarya.
Jeps,
kirjatoukan ensimmäinen pysäkki Lontoossa on kirjasto. Toisaalta voisi olla
huonompikin kirjasto kyseessä, täällä on nimittäin tallennettuna koko
britteinsaarten kirjallinen tuotanto tai ainakin niin väitetään.
Tätä
lukeakseen täytyy valitettavasti liittyä jäseneksi, joka ilmeisimmin, sopivasti
kansalliselle kirjastolle, vaatii kansalaisuuden. Onneksi pääsyy tänne tuloon
ei ollut minulle itse kirjat vaan niitä käsittelevä näyttely.
Kirjastossa
oli nimittäin tieteiskirjallisuutta käsittelevä näyttely, joka tarjosi minulle
valtavan määrän kirjoja must-read-listauksiini.
Kirjastossa
oli myös bonuksena näyttely herrasta, jonka teos Gormenghast on jo pitkään
roikkunut noilla listoilla.
Itse
rakennuskin oli näkemisenarvoinen.
Lontooseen
saapumisella oli mielenkiintoinen ajankohta. Edellisen viikonlopun aikana
puhjenneet mellakat antoivat mielenkiintoisen taustan ja huolenaiheen ainakin
joillekin kotiväenedustajille. Ensimmäisenä päivänä St Pancraksen ja
Marylebonen tietämillä näistä mellakoista ei kuitenkaan ollut tietoa.
Todellisuuden kosketus tuli oikeastaan vasta ensimmäisenä aamiaisena, kun sai
silmät hieman pullotellen tuijotellen aamiaistilan telkkareista jatkuvana
syöttönä tulevaa kuvaa palavista rakennuksista ja poliisien näennäisestä
voimattomuudesta. Toisaalta kun hieman katselin karttaa mellakat, olivat verrattain
kaukana aikomistani alueista, vaikkakin suomalaiselle "se on monen eli
noin 2 kilometrin päässä" ei välttämättä välimatkallisesti anna ihan samaa
huojennuttavaa vaikutusta kuin jostain muualta tulevalle. :)
Kaupungilla
mellakat näkyivät kuitenkin lähinnä vain poliisien suurena määränä ja
toisaalta, olisi ollutkin aikalailla lopunajanmerkkejä, jos mellakat olisivat
päässeet aamun ensimmäiselle kohteelleni, Trafalgar Squarelle, asti.
Eräs
suunnitelmistani ensimmäisille päiville Lontoossa oli käydä läpi sen kohteita,
joissa oli parasta käydä yksin eli lähinnä taidegallerioita. Tarkoitus oli
käydä kuvassa näkyvän National Galleryn lisäksi kummassakin Tatessa, mutta
muutaman tunnin vierailu tähän ensimmäiseen maalaustaiteenmekkaan muutti
suunnitelmat: Louvren jäljiltä aivoni olivat vieläkin yliannostuksentilassa
taiteen suhteen. Päätin käyttääkin päiväni teosten tuijottelun sijaan johonkin
aivan muuhun.
Museosta
siirryin suunnitelmien mukaisesti kävelykierrokselle: tällä kertaa ilmaiselle
Royal London kierrokselle, jolla ajattelin kuulevani mukavasti kaupungin
historiasta ja näkeväni kertaheitolla ison kasan nähtävyyksiä, joista ei sitten
myöhemmin tarvitse huolehtia. Kierros muuten alkoi läheltä Hyde Parkia olevan
Wellingtonin monumentin luota, joka herra kuulemma rakensi itselleen. Olisi tuo
mukavaa, jos olisi rahaa.
Buckinham
Palace, jonka edessä viimeistään paljastui yksi kierroksen ja minun
yhteensopivuus ongelma: useita kierroksen tarinoista olin kuullut jo aiemmin
muista lähteistä. Laidassa näkyvä Andrew oli ihan hyvä puhuja, mutta eihän
osannut kertoa Henry VIII vaimoista yhtä hyvin kuin Kentsu tai humalaisista
irlantilaisista yhtä hyvin kuin Stephen Fry. Ai niin, sisällä olisi ollut Katen
hääpuku näytteillä: en mennyt.
Vaihtelua
normiteemoihin: Juri Gagarinin patsas ja ankkalammikon herttainen mökki.
Westminster
Abbey ulkoa ja sisäpihalta: sisään en mennyt, ei huvittanut maksaa 17 puntaa.
Onhan
se komea rakennus.
Two-in-one
nähtävyyskuvat säästävät tilaa blogissa: Doubledecker ja Nelson, Puhelinkoppi
ja Big Ben.
Hämmentävä
sotamuistomerkki WWII osallistuneita naisia kunnioittaen: kasvottomia pukuja.
Miten tuon nyt ajattelisi? Erityisesti kun toisella puolella katua oli varsin
tunnistettavien kenraali(miesten) patsaita...
Seuraavana
päivänä oli edessä yksin matkaamisen loppu ja hostellin vaihto, mutta myös
runsaasti buukattua tekemistä. Jätin siis laukkuni sille tarkoitettuun huoneeseen
ja suuntasin hyvissä ajoin kierrokselleni, jotka ensin veivät minut varsin
historialliseen, vaikkakin fiktion sellaiseksi tekemään, osoitteeseen.
221b
Baker Street eli Sherlock Holmesin osoite, jossa yllättävän vähän aikaa oli
toiminut museo.
"Holmesilaista"
sisustusta ja Baskervillen koira. Tarinassa ei taideta mainita, että Sherlock
täyttää lopuksi koiran pään...
1800-luvun
portapotty. Tällainen pitäisi olla jokaisella matkaajalla.
Matkani
jatkui toiseen kuuluisaan osoitteeseen (ensi kerralla Lontoossa muuten otan
selvää, miten katujen varsissa olevia pyöriä voi käyttää)
Abbey
Road: siinä sitten seurailin kun kaikenmaailman turistit blokkailivat
kilpaa liikennettä, kun piti poseerata. Pyh, eivät varmaan edes kuuntele
Beatlesia. Minä kävelin vain quulisti yli ilman turhia kuvaustaukoja.
Museoiden
tilalle olin päättänyt ottaa jotain erilaista ja se erilainen löytyi läheisen
Regent's Parkin pohjoispäästä: menin eläintarhaan. Olin hieman kahdenvaiheilla
menemisestä, toisaalta eläintenvangitseminen ihmisten iloksi on väärin, mutta
onhan sillä suojeluspuolensa, ja, ja, ja, ja missä muuten näkisin pingviinejä
ja meerkatteja...
Minä
vs. Omatunto 1-0 tai jotain...
Infinite-0:
Nukkuvia saukkoja ja syöviä saukkoja. Nämä olivat kuulemma kaikki tyttöjä ja
jossain muussa eläintarhassa oli kaikki pojat. Saukot voivat lisääntyä milloin
vain, joten sukupuolet pitää pitää erillään, ettei eläintarha huku saukkoihin.
Ei hassumpi ajatus äkkiseltään, kun näitä katteli, mutta ehkä ongelmallinen
pitkällä tähtäimellä.
Mikäs
sen riemukkaampi vierailupaikka kuumana kesäpäivänä kuin trooppiseksi
lämmitetty perhoshuone.
Yksi
suurista suosikeista oli tietenkin lisko/matelijahuoneistot.
King
of the Hill.
Sleeping
Beauty.
Kroksu.
Tämä
komodon varaani sai nukkua vain hetken ennen kuin rääkyvä lapsilauma ryntäsi
lasille ja herätti sen. Olen varma, että hetken aikaa meidän aivomme
ajattelivat samaa: mitä jos yksi noista lapsista päätyisi lasin toiselle
puolelle.
Cutie
pies.
Onhan
ne tassut isot, mutta suurin ihmetys tarhassa tuli, kun menin gorillakotiin.
Menin aivan lasin viereen ja etsin katseellani gorilloja ja yhtäkkiä hopeaselkä
käveli ohitseni aivan lasin vierestä. SE OLI VALTAVA. Tiesin, että se
iso, mutta huh. On sitä isompia eläimiä, mutta ehkä sen ihmismäisyys yhdessä
sen turkin alla muljahteleviin valtaviin lihaksiin teki vaikutuksen. En edes
saanut otettua kuvaa sen ohi marssista olin niin vaikuttunut.
Patsas
esittää Winnie-karhua ja sen Kanadasta tuonutta upseeria: myöhemmin eräs herra
kävi tarhassa vierailulla ja loppu on historiaa.
Yksinäisen
osuuden lopuksi kävelin läpi Regent's Parkin hostellilleni, hain laukkuni ja
siirryin seuraavaan hostelliin ja kultaani kohden... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti