Toisena
täytenä Luxemburgin päivänäni suuntasin maan maaseudulle eli sille pääkaupunkia
ympäröivälle noin 70km pitkään ja 50km leveään maahan. Tarkoituksenani oli
tutustua kahteen maan kuuluisimmista nähtävyyksistä eli keskiaikaisista
linnoista, joita maa sisältää pienestä koostaan muutamankin. Lähdin siis
aikaiseen aamulla kohti pohjoista, jossa saavuin Bourscheidin kylään, josta
käppäilin läpi komeiden maisemien mutkittelevaa tietä seuraten kohti kylän
nimestä nimensä aikoinaan ottanutta linnaa.
Henkeä
salpaava näky tuli hikisen aamukävelyn (noin kello 9 aamulla) jälkeen yhtäkkiä
vastaan luoden innokkaan matkaajan sydämeen iloisen tunteen.
Tunne
ei kuitenkaan kestänyt aivan hienkuivumiseen asti ennallaan sillä sisällä
linnassa paljastui sen heikko kunto: linna oli satojen hyljättyjen vuosien
aikana murentunut varsin kauas loiston päivistään.
Ensimmäisessä
kuvassa linnankellari (kyllä, näköjään torneihin kiipeämisen lisäksi myös
kaikenlaisissa kiviholveissa käyminen käy turistinkuvaani) ja toisessa huone,
joka muinoin oli linnan kreivittären talvihuone. Kuten näkyy, linnan seinistä
ei ollut paljoa jäljellä. Toisaalta linnan rakennuksessa sotilaallisuus oli
ollut tärkein peruste, eikä edustuksellisuudelle oltu koskaan sen käytön aikana
asetettu suurta arvoa, jonka takia alkuperäisetkään salit eivät välttämättä
olisi olleet kovin edustukselliset. Sinänsä sääli siis, ettei linna koko
historiansa aikana kokenut taisteluita, vaan joutui kehittämään ihan omasta
päästään omat legendansa (asia, jonka kertoi 3. luokan amatöörinäyttelijän
"lausuma" ääniopas). Kai linna oli ollut niin hemmetin pätevä, ettei
sitä vastaan kukaan ollut halunnut hyökätä...
Näkymät
olivat varsin komeat kuitenkin, vaikka niiden nauttiminen linnan korkeimmasta
tornista jäi hieman lyhyeksi, kun huomasin sen huipun vakkarit eli paikallisen
ampiaispesän asukkaat. Ampiaisia Luxemburgissa oli muuten ihan, noh sanotaan
vaikka Simona, aurinkoisellakin ilmalla terassilla syöminen ei ollut hyvä
ajatus, koska parhaimmillani myöhemmin iltapäivällä kokislasissani ui kerralla
kaksi ampiaista...
Linna
vierailun jälkeen piti kävellä nousseessa keskipäivän lämmössä sitten takaisin
kylän bussipysäkille. Koko matka ylämäkeen. Bourscheidin linnassa oli nimittäin
sellainen hauska puoli, että se on harvinaisesti rakennettu muita alueen
asutuksia matalammalle kohdalle. Siinä sitten hikoilin ja lehmätkin nauroi...
Mikäs
niiden toisaalta nauraessa, kun märehtimismaisemat ovat tuollaisia.
Bussi
vei minut paikalliselle keskusasemalle, Ettelbrückin kylään, josta jatkoin
matkaani seuraavaan Viandenin linnaan, jonka oli lupailtu olevan oikein
kunnollinen prinsessanlinna. Odotukset eivät joutuneet petetyiksi:
Tämä
linna oli kunnossa tai ainakin hyvällä maulla kunnostettu. Kunnostus tosin
hieman peittyi kaiken hälinän alle, koska satuinpa paikalle
keskiaikamarkkinoiden aikaan:
Paikalla
oli siis kaikenlaisia käsityöläisiä ja ihmisiä hassuissa asuissa. Tässä
ensimmäisessä hallissa tosin luulin hetken festivaalien olevan tavallista
uskollisemmat, koska nenääni osui uskomaton löyhkä: olivatko he tosiaan myös
ottaneet käyttöön keskiaikaiset hygienia ja hajukäsitteet? Ei, hallissa vaan
sattui olemaan koju myös "perinteisesti valmistetuille" juustoille.
Pidän juustoista, mutta...
Ohjelmaan
kuului myös ritareiden esitys, josta näin kameran avulla näin paljon:
Oli
paikalla muuten myös hienoja sota-asuja
Linnan
mielenkiintoisia ikkunamalleja
Paikalla
oli myös paikallisia petolintuja näytteillä
S&M
haukka oli aika omissa oloissaan, mutta tuo korppikotka oli varsin sympaattinen
(ainakin sen asiantilan huomioon ottaen)
Paikalla
oli myös saksalaismallisia yksisarvisia, joiden kanssa olisi voinut otattaa
oman kuvansa...
Näitäkin
poloisia kävi lähinnä sääliksi...
Paikallisen
neidon kamari: huomaa sänky, joka ei ylety kattoon; linnanneidot eivät siis
pelänneet salamurhia.
Koska
keskiaikaiseen Luxemburgiin kuului vahvasti itämaiset tanssit, tai siis
saattoivat jopa ihan oikeasti kuuluakin, linnan herroille kuului ilmeisesti
varsin laaja kokoelman itämaista erotiikkaa (eli saksaksi Orientalisch
Erotisch, JAAAAAAAAA!).
Oli
linnassa myös hieman eurooppalaisempiakin tanssiesityksiä.
Käsityöpajojen
ihastuttavimpia tuotteita (vaikka aina hieman epäilenkin tällaisten todellista
käsityöprosenttia)
Linna
nähtynä näköalahissistä ja linna kylänsä rinnalla:
Vielä
jäi siis lukuisia linnoja näkemättä, mutta ehkä tässä oli tälle reissulle
tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti