Matka saavutti päätepisteensä
Skotlannin osalta siellä mistä se oli alkanutkin eli Edinburghista. Kaupungin
sijoittuminen viimeiseksi oli mielestäni looginen: olisin lentoni takia
joutunut tulemaan sinne kuitenkin, mutta pienenä yllätyksenä opin matkani
aikana, että loppupuolelle sijoittumisella oli viihteellinenkin ero:
saapuessani kaupunkiin vasta elokuun puolella päädyin keskelle kaupungin
suurinta taidefestivaalia Fringea.
Fringe, tuo Skotlannin suurin
taidefestari, näkyi katukuvassa jo ensimmäisinä hetkinä saapumiseni jälkeen.
Suunnatessani hostellilleni taksilla, jonka olin ottanut rinkan kantamisen
välttämiseksi, ohi kiisi katuja täynnä ihmisjoukkoja, jotka mitä ilmeisemmin
olivat kokoontuneet erilaisten performanssien ympärille ja kylttejä jokaiselle
kuviteltavissa olevalle viihdemuodolle. Valitettavasti tämä heijastui myös
taksimatkan hintaan noin 20 minuutin kävelymatka tuli lopulta maksamaan melkein
15 puntaa... :(
Taksimatka ei välttämättä ollut
kuitenkaan huono idea, koska perillä ollut hostelli vaati kaikki voimani.
Halvempien hostellien ollessa täynnä olin valinnut asuin sijakseni Art House
Hostel-nimisen paikan, jonka ainoaksi työntekijäksi paljastui 46-vuotias
ex-Aberdeenilainen hullu, joka oli ennen hostellin ottamista haltuunsa ollut
opettaja (joka varmasti selitti osan hänen eksentrisyydestään). Seuraavien
päivien aikana sekavan persoonan alta paljastui varsin kiehtova henkilö, siis
siinä mielessä kuin voi kuvitella Gary Buseyn tai Mr Hyden kiehtoviksi, toisin
sanoen ei henkilö, joka kanssa haluasi viettää liikaa aikaa tai jolle haluaisi
kääntää selkänsä, mutta joka tarjoaa parhaillaan mahdollisuuksia
unohtumattomiin kokemuksiin. Jonjo, kuten häntä kutsuttiin, oli toisinaan
miellyttävä hyvänmaun (elokuvissa, musiikissa, sisustuksessa jne) omaava
henkilö, toisinaan parhaimmillaan/pahimmillaan äärimmäisen ekstrovertti,
vastuuntunnoton, ailahteleva, välillä synkän ironinen Adhd-tapaus, joka odotti
jopa vieraidensa käyttäytyvän juuri hänen pillinsä mukaan. Ensimmäisenä iltana
vietin hänen ja muutaman muun vieraan kanssa mukavan kostean illan lähipubissa
jutellen vaikka mistä. Toisena iltana hän päätti, ettei kukaan hostellissa saa
jäädä nukkumaan, koska häntä biletyttää: väänsi noin 22.30 stereoista musiikit
täysille, huusi ja mesosi, kunnes sai ainakin suurimman osan vieraista mukaansa
ja vei meidät pitkälle kävelylle pitkin Edinburghin syrjäisiä baareja jättäen
hostellin seuraavaksi 7 tunniksi pyörittämään itse itseään. Kaiken kaikkiaan
Jonjo järjesti minulle ja monille vieraistaan yhden ikimuistoisimmista
hostellikokemuksistamme.
Tuon sanottuani itse hostelli oli
aika mukava paikka: 10 minuuttia kävellen keskustasta, rauhallisella alueella,
loistava oloalue (jossa mm kotiteatteri, runsaasti leffoja ja musiikkia,
ilmainen netti ja tosiaan jopa mukavasti sisustettu) ja tilava keittiö. Jonjo
saattoi tuntua miinukselta, jos biletys ei maistunut tai odotti kaiken toimivan
juuri oikein eikä vähän niin kuin, mutta toisaalta herran persoonan sitoi
vaikutuksellaan vieraita yhteen: jos ei muusta voinut puhua niin Jonjon
seikkailuista. Kaiken kaikkiaan suositeltava kokemus, jos Jonjo kestää omaa biletystään
(hän oli myös kolmannen yöni hostellissa bilettämässä koko yön vieraiden
kanssa).
Noh, mutta hostellin asukkaiden
kanssa vietetyn ajan lisäksi kävin tietenkin katsastelemassa Edinburgin
nähtävyyksiä. Erityisesti ensimmäinen päivä otti varsin koville noin 10
tuntisen kiertelyn takia. Yhdeksältä alkaneen päiväni aikana ehdin vierailemaan
Edinburghin linnassa, tekemään yhden kävelykierroksen sen ympäröivän alueen
läpi, kävelemään linnalta läpi Royal Mile-kävelykadun Holyrood Palacelle, jossa
tehdyn kierroksen jälkeen kiipesin sen viereiselle Arthur's
Seat-ex-tulivuorelle, josta suuntasin takaisin Royal Milea ruokailemaan ennen
hostellille päätymistä. Feet almost failed me then.
Hieman näkymiä yli kaupunkin
Linnan muureilta kuvattuna. Ensimmäinen Edinburgh päiväni oli reissuni
oikeastaan ainoa kunnolla sateinen päivä, joka sekin iltapäivällä rauhoittui
mukavan lempeäksi kesäiseksi sääksi. Oli kai vain sopivaa, että tutustuessani
tähän sodankäynnin ja vallan muistomerkkiin taivas kaatoi vettä niskaan kuin
tuomitakseen ihmiskunnan historialliset hirmuteot.
Linnan sisällä oli yllättäen muun
muassa kaikenlaista militaristista sontaa aikalailla konservatiivisessa
"hurraa"-hengessä esitettynä. Edes naisten osuutta armeijassa
kuvaavaan näyttelyyn eivät olleet saaneet ironista häivähdystäkään, joka ei
olisi ollut kuitenkaan vaikeaa esim näiden julisteiden pohjalta. Kuten huomaa
naisillakin on osuutensa sodan käynnissä niin kauan kuin (mini)hameita,
huulipunaa ja kuokkia riittää.
Kaksi kuvaa itse linnasta:
vasemmalla alhaalta Grassmarketilta ja toinen Arthur's Seatilta. Ai niin,
tuolla sisällähän oli myös kaikille enkkiksille tuttua Stone of Scone eli Stone
of Destiny, jota tosin ei saanut kuvata.
Vielä kolmas näkemys täältä:
eli tuo alin näkymä linnaan siis
on siitä pöydästä, jossa kuulemma Neiti Rowling useimmiten istui
luonnostellessaan ensimmäisiä Harry Potter-kirjoja. Oli muuten oikein mukava
kahvilakin: suosittelen lämpimiä kreppejä.
Tässä se mainitsemani Arthur's
Seat.
Ja näkymä sen alemmalta laidalta
Holyrood Palaceen, Mary Queen of Scots:in pitkäaikaisimpaan asuntoon, joka myös
on noin kuukauden vuodessa kuningattaren kesäasuntona. Holyrood viittaa muuten
noihin tummiin raunioihin vieressä, joka toimi aikoinaan mm skottikuninkaiden
kruunajaispaikkana.
Toisen päivän kiertelin lähinnä
randomisti kaunista kaupunkia ja katselin erilaisia katuperformansseja
(taikureita, koomikkoja, lautasilla-ja-spraymaaleille -maalaajia jne).
Viimeinenä päivänä sitten vielä pieni kierros kaupungilla ennen siirtymistä
lentoasemalle viimeisille Whiskey-ostoksille ja kohti jo onneksi hieman
viilentynyttä kotimaata. Kaiken kaikkiaan reissu oli
rentouttava kokemus mukavassa maassa, jossa jäi vielä paljon nähtävää (ainakin
noin 97 single malt -tislaamoa). Ehkä siis takaisin jonain päivänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti