Stratford-Upon-Avonin suuri
nähtävyys on sen suuren pojan Williamin elämää tai jotain siihen etäisesti
liittyvää käsittelevät kohteet. Niinpä aamun sarastaessa Stratfordissa
suuntasin kohti enemmän tai vähemmän renessanssin aikaisiin taloihin oppimaan
uutta tuosta englanninkielisen kirjallisuuden suurimmaksi väitetystä bardista.
Shakespearen entisen kotitalon
siipi, jossa myöhemmin sijaitsi muun muassa pubeja ja kauppoja yms.
Shakespearen suvun kuoltua (hänen kolme poikaansa kuolivat nuorina ja
ilmeisesti hänen ainoa tyttärensä ei jatkanut sukua) talo jäi erinäisten
hoitajien haltuun, jotka huomattuaan talon turistiarvon ilmeisesti kävivät
aikamoisia sotiakin sen hyödyntäjän oikeuksista ennen kuin turismi otettiin
ammattimaisesti haltuun. Täytyykin sanoa, että en ole (ainakaan
Brittein)matkoillani törmännyt näin ammattimaiseen turismiin kuin täällä: mitään
ei tyrkytetty, useimmat halvat ratkaisut (keskiaikaiset puvustot, vahanuket yms.)
oli sivuutettu ja järjestelyt toimivat.
Bardi Ralph Steadmanin
versiona.
Hienoja pikkulavasteita,
jotka matkalla kohti Shakespearen (oletettua) synnyinkotia kertoivat herran
historiasta (pääasiallisesti Patrick Stewartin äänellä, joka nostatti mukavasti
odotuksia iltaa varten). Onnistuin sniikkaamaan sisään juuri kahden
koululaisryhmän välissä, joten sain kulkea nämä muutamat salit rauhassa ja
kuunnella ytimekkäät ja tietorikkaat kertomukset muun muassa Shakespearen
vaikutuksesta nykysanontoihin kaikessa rauhassa.
Niin olihan täällä nämä
asusteet, mutta toki vain sopivaa, koska neidot esittivät näytelmää, tarkemmin
ottaen Midnight Summer's Dreamia. Hieman toisen naisen paperista lunttaus tosin
häiritsi kokemusta, vaikkakaan ei yhtä paljon kuin ranskalaiskoululaiset.
(synnyinkodissa ei saanut kuvata)
Shakespearen viimeisen
asunnon rauniot. Herran viimeisen kodin osti eräs paikallinen kauppiassuku,
hänen sukunsa poismenon jälkeen. Jossain vaiheessa taloon kohdistunut
turismillinen kiinnostus kuitenkin kävi omistajalle liian häiritseväksi ja hän
antoi repiä maantasalle koko rakennuksen. Nyt paikalla on arkeologinen
kaivanto, jossa vapaaehtoiset kaivavat talon perustuksia esiin.
Taulu Shakespearen tyttären
ja hänen lääkärimiehensä hra Nashin kodista. Ah, tätä myöhäiskeskiaikaista
symboliikkaa...
Jotain hämmentävää tuossa
ylimmässä kyltissä oli... Bardin ja hänen vaimonsa Anne Hathawayn hauta.
Päivällinen Black Swan eli
Dirty Duck pubissa, jonka seinää koristivat siellä käyneiden näyttelijöiden
kuvat (sijaitsi aivan Royal Shakespeare Companyn Swanin kupeessa) mm Dame Judy
Dench, Jeremy Irons, Kelsey Grammer, John Malkovich & Sir Lawrence Olivier.
Se Avon siinä
Stratford-Upon-Avonissa.
Anne Hathawayn mökki,
muutaman mailin kävelyn takana. Talo sinänsään ei ole yhtään siinä kunnossa
kuin Shaken aikana (kuten oppaat vapaasti myönsivät) muun muassa lattiat olivat
1600-luvun lopulta ja toinen kerros 1700-luvulta. Kuitenkin varsin kaunis
puutarha ja oppipa keskiaikaisen olkikaton käytöstä: nykyään niissä on ne
kanaverkot ei pitämässä kattoa kasassa vaan pitämässä kaikki hiirtä suuremmat
jyrsijät poissa, homma jonka ennen hoiti keskellä lattiaa sijainnut hormiton
tulilämmitys, joka savulla hoiti tuholaisongelmat.
Illalla oli sitten vielä
luvassa se pääasiallinen syy kylään saapumiseen, mutta siitä lisää seuraavassa
postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti