Vaihdossaolevien ystävieni kutsumani suuntasin kulkuni ensi
kertaa elämässäni Euroopan ulkopuolelle kohti kaukaista Kiinaa. Lähes jokainen
matka alkaa toki pakkaamisesta ja niin tämäkin. Rinkkaan kertyy totta kai
muutamat alusvaatteet, hammasharja ja kosmetiikkaa, mutta kaikki tietävät, että
tärkein tekijä pitkälle matkalle lähtiessä on matkalukeminen. Koska matka oli
pitkä, tuli myös kirjallisuuden vastata haasteeseen:
Pynchon osoittautuikin hyvin "riittoisaksi" reissun
aikana ja sen viimeiset sivut luinkin vasta aivan ennen lentokoneen
laskeutumista takaisin Suomeen. Mutta eipäs mennä liikaa asioiden edelle, voin
kertoa lisää teoksesta toisissa postauksissa, sen sijaan aloitetaan matkan
alusta.
Kevyesti pukeutuneena (piti ostaa uudet kesäkengätkin matkaa
varten) suuntasin läpi lumisen Suomen Helsinki-Vantaalle ja siitä lentokenolla
kohti itäisiä maita. Iltapäivällä lähtenyt lento kulki yhdeksän tuntia läpi
öisen Venäjän, yli Mongolian vuorien ja arojen saapuen paikallista aikaa kello
kahdeksalta aamulla Shanghain kentälle. Paikan päälle saavuin vähintäänkin
tokkurassa, koska istumisesta jäykistyvä kinttuni särkyineen piti minut hereillä
varsin tehokkaasta lennon aikana. Onneksi paikanpäällä olivat vastassa ystäväni
Jonna ja Lauri, jotka taluttivat minut eteenpäin kohti varsinaista seikkailua.
Shanghaita kohti suuntasimme Maglevillä, kiskojen päällä
liitävällä vekottimella, joka kuuleman mukaan voi saavuttaa jopa 600km
tuntinopeuden. Noh, rata oli vielä sen verran lyhyt, ettei juna oikeastaan
ehtinyt kuin kiihdyttämään (ja senkin vain noin 400km/h) ennen pysähtymistään 8
minuuttia lähtöpaikastaan. Eihän se siis kulkenut kuin kolme kertaa nopeammin
kuin VR (joka oli muuten ollut minuutilleen ajallaan kiidättäessään minut
Hesaan). I was not so impressed, mutta Lauri matkasi mielessään junan
kiihtyessään hieman lähemmäs lapsuuttaan (kuinka kauas mies sieltä yleensä
pääsee on sitten toinen kysymys), joten ei matka mennyt aivan hukkaan.
Oppaiden oli tarve olla seuraavana aamuna aikaiseen Nanjingissa
opintojensa parissa, joten Shanghain vierailumme jäi varsin pikaiseksi.
Pikaisen mietinnän jälkeen suuntasimme vain käymään Buddhalaisessa Jing'anin
temppelissä, jota ennen tosin törmäsin muutamaan tutuhkoihin näkyihin:
Kulttuuri-imperialismi on tullut jäädäkseen myös Kiinaan
(kuulemma jopa Kielletyssä kaupungissa oli ollut Starbucks, mutta se oli
onneksi purettu pois). Joka kulmassa oli amerikkalaisten ketjujen osasia, tosin
usein omin kiinalaisin vaikuttein toki. Eräs matkan mielenkiintoisia anteja
olikin tietynlainen vanhan ja uuden, "läntisen ja itäisen"
(häpeämätön?) sekoitus, joka näkyi muun muassa itse temppelin yhteydessä:
Buddhalaisen temppelin, jossa siis asuskeli myös munkkeja,
keskellä oli autoja parkissa ja rakennuksia (joilla oli vahva
uudelleenrakennuttu betoniperusta) ympäröivät pilvenpiirtäjät.
Ihmiset kävivät rukoilemassa temppelin eri osissa ja asettamassa
suojelijoidensa, kuten tämän valtavan hopeisen Buddhan, eteen suitsukkeita ja
lahjoituksia ja samalla viereiseltä aukiolta pauhasi autokaupasta Imperial
State of Mind (New York).
Näkymää temppelin yhdeltä tasanteelta: ostari yllättäin, alla
mainittua autokauppa. Toisaalta itse temppelinkin ulommat sivut eivät menneet
hukkaan vaan niissä sijaitsi muun muassa luksusputiikkeja.
Iltapäivällä sitten suuntasimme Nanjingiin ja kävimme
kääntymässä paikallisessa kaupassa, josta tarttui mukaan muun muassa:
Paikallista halpaa pontikkaa (20c pikkupullo 56%) ja hieman
paikallista naposteltavaa. Sipsit tietenkin maustettu vihreällä teellä, jota
löytyi aikalailla missään vaan muodossa (vihreä tee Sprite oli hyvää) ja
viereiset Sponget (???) olivat varsinainen superruoka (sisälsivät mm 10 eri
vitamiinia ja15% päivän rautatarpeesta). Kaupassa oli muuten myynnissä myös
Samii-ulkoiluvarusteita... ja tällaisia riisinkeittimiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti