Birminghamin
uudenkiiltoiset ja urbaanit ympäristöt jäivät taakse suunnatessani
maanantaiaamuna kohti Warwickin kylää. Kyseisessä pienoisessa kyläsessä
sijaitsi nimittäin keskiaikainen linna nimeltään, da-da-da-daa, Warwick Castle.
Tätä Viljami Valloittajan perustamaa linnaa mainitaan usein yhdeksi Englannin
hienoimmista ja sen mukainen oli ainakin sisäänpääsymaksu: 16£ pelkkä linna
opiskelijalle. Eipä kylässä varsinaisesti kuitenkaan mitään muutakaan tekemistä
ollut, joten kun tänne asti olin tullut...
Linna sisäänkäynnin
puolelta ja sen sisäpiha. Linnan katselun lisäksi tarjolla oli erilaisia
ohjelmia, kuten muun muassa erilaisia teemakierroksia. Esimerkiksi tarjolla
olisi ollut Merlinin Torni-kierros (sitä uutta sarjaa ilmeisesti on kuvattu
täällä) ja Kuninkaallisen perheen skandaalit -kierros. En ottanut kumpaakaan:
sarjaa en ole katsonut ja kuninkaallisesta perheestä minulla tarjosi tarpeeksi
tietoa jo peruskierros, jossa opin muun muassa, että kuninkaallisen naivan
naisen täytyy Englannin lain (säätäjänä kukas muu kuin Henry VIII) mukaan olla
neitsyt naimisiin meno hetkellä paitsi, jos oli leskirouva...
Linnassa oli aika vahva
turistirysän henki, joka yleensä johtaa runsaisiin määriin vahanukkeja, jotkut ihan
hyvin tehtyjä, jotkut rumia kuin piru. Näissä parissa keittiön alueelta
löytyvästä tulee hyvin esiin linnan hierarkia: naiset pesee pyykkiä, sillä
aikaa kun miehet vääntävät kättä. Tarjolla muuten ollut myös kierroksia Linnan
luolastoon kaikessa pelottavuudessaan eli kuvista päätelleen amatöörimäisesti
meikattuja zombeja, lisää vahanukkeja ja tekoluurankoja ja -verta. Jätin myös
tuon 7£ hinnassaan väliin.
Hieman skeptinen olin myös
linnan peruskierroksen suhteen, mutta kuvassa peruukissa ja mustassa puvussa
heiluva opas teki siitä turistiryppäässä käyskentelyn arvoisen.
Mielenkiintoisen Henry VIII & Wives kertomuksen jälkeen opin muun
muassa, että seinävaatteita käytettiin tietynlaisina tarinatauluina
keskiaikana: niiden kuvastoihin kudottiin erilaisia tarinoita ja niiden
käänteitä, joita sitten voitiin kertoilla iltaisin. Kun yksi vaate oli käyty
läpi, se vaihdettiin uuteen.
Cromwellin-aikainen sotahattu: combining style and safety since 1650s.
Tunkkaisista sisuksista oli
toisaalta mukava tulla aurinkoiseen kevätilmaan käyskentelemään ja katselemaan
lintuja
Satuin nimittäin paikalle
sopivaan aikaan nähdäkseni linnan lintujenkesyttäjien näytöksen, jossa he
lennättivät useita erilaisia petolintuja. Pöllön lajia en muista, tuo
käsivarrella oleva on tietenkin valkopäämerikotka eli tuo Ameriikan vaakunalintu
ja alla oleva muistaakseni Steller's Sea-Eagle. Viimeisellä linnulla on valtava
keltainen nokka, jolla se murskaa jäisiä ruumiita Jäämerellä, mutta vieno otus
ehti kääntää päänsä, joka kerta, kun otin kuvaa.
Paikalla oli myös runsaasti
riikinkukkoja, joiden kirkuna kaikui läpi puistoalueiden (tuttu muun muassa
Kula Shakerin Govindan alusta). Toisin kuin luulisi, nämä
tiput olivat ongelma pedoille: ne kuulemma tuppasivat hyökkimään satunnaisesti
rauhallisesti alueella lepäilevien petolintujen kimppuun, joita taas ei voinut
vähempää kiinnostaa valmiiksi paloittelemattomat lihapalat...
Saatuani noin suunnilleen
rahojeni edestä suuntasin Stratford-Upon-Avoniin. Asettauduin mukavaan Bed
& Breakfastiin (josta en tosin kumpanakaan aamuna saanut tuota
jälkimmäistä) ja suuntasin kaupungin vanhimpaan pubiin syömään Rib-eyen ja
Banoffee torttua, nams. Ei enää harmittanut, ettei ollut Suomessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti