Lähdin alun perinkin matkalle
asenteella puoliksi suunniteltu on puoliksi tehty. Niinpä varasin etukäteen
majapaikkani, etten joutuisi juoksentelemaan ympäriinsä pitkien
matkustuspäivien jälkeen kysellen sängynnurkkaa väsyneelle (hyvin mahdollisesti
vittuuntuneelle ja nälkäiselle matkaajalle). Toisaalta tuon turvallisuuden
ollessa varmistettu en halunnut kuitenkin suunnitella juttuja liian paljoa,
joten en ennen kaupunkeihin saapumista suunnitellut juuri mitenkään mitä siellä
tekisin. En siis lueskellut etukäteen oppaita tai tutkinut nettisivuja vaan saavuin
paikan päälle ja suuntasin siitä (toki sitten opasteita käytellen).
Näin tein myös Invernessissä.
Päästyäni kaupunkiin olin tullut päässäni lopputulokseen, että olisi mukava
nähdä hieman Ylämaita ja toisaalta pitäisi kai se Loch Nesskin nähdä. Marssin
siis läheiseen turistitoimistoon ja, voila, sieltä löytyikin juuri sopiva
reissu, matka minibussilla Isle of Skyelle ja takaisin Loch Nessin kautta. Ja
tälle reissulle siis lähdin torstaiaamuna...
Pikkubussiin siis istuin ja
aloitin runsas pysähdyksisen matkan läpi ylämaiden kohti Skotlannin
kauneimmaksi usein toitotettua saarta ja sen suurinta myyttiä. Seuranani oli
noin 6 kanadalaista, parit italialaisia, saksalaisia ja yksi argentiinalainen.
Kuskina toimi oudon työhönsä epäsopiva keski-ikäinen tyyppi, joka puhui
täydellistä BBC:tä välillä äityvällä änkytyksellä ja joka harrasti ainakin
miekkailua (siis fencing, ei mitään ylämaista claymoren heilutusta) ja
hevospooloa sekä oli ollut jo teini-ikäisenä kaikissa edellä mainittujen
matkailijoiden maissa. Useimmat jotka ovat koskaan minkäänlaisilla
bussikierroksilla käyneet, voivat varmaan yhtyä siihen, etteivät edellä
mainitut ole varsinaisesti ensimmäisiä asioita, jotka assosioi
kiertoajeluopas/kuskeihin. Noh, jäipä jotain arvuuteltava loppumatkalle...
Siinä aluksi esimerkki nummista,
jos tuosta selvää saa. Hieman kuin Pohjois-Lappia ilman vaivaiskoivuja ja
suuremmilla korkeuseroilla. Pientä mätästä joita peittivät kanervat ja muut
ruohot ympäriinsä ilman elonmerkkejä (muutamia hyönteisiä lukuun ottamatta).
Sinänsä harmillista, ettei esim. yhtään pyytä noussut lentoon, että olisi
(Skotlannin)luonnossa nähnyt noita whiskypullojen somistajia, puhumattakaan esim.
peuroista. Mielenkiintoista kyllä kasvusto noilla Skotlannin ylämailla oli aika
pitkälle sama kuin Suomessa. Vehreämpää useimmilla alueilla, mutta aluskasvusto
oli aikalailla samankaltaista kuin kotona: näkyi horsmia, timoteita, saniaisia
jne. Toisaalta pidempi kasvukausi tuli esiin puiden yhteydessä, joiden
lajillinen moninaisuus oli Suomea runsaasti suurempaa ja useat puut olivat myös
aikamoisia jättiläisiä...
Sitä vehreyttä näkyi muun muassa
täällä Skyen saarella McDonaldin klaanin mailla sijaitsevan linnan raunioita
ympäröivän puiston poluilla.
Niin siis vaikka villieläimiä ei
näkynyt niin tämän kaltaisia veikkoja oli tienpuolet täynnä. Oli siellä myös
heppoja, poneja ja lehmiä, joista jotkut oli tosi karvaisia...
Tuossa reissun hieman
kokonaisempi linnaesimerkki, jonka nimeä en tässä nyt satu muistamaan. Toimi
aikoinaan keskeisenä asemana, tosin mille jäi hieman epäselväksi. Varmaan
paikallisten kalavesien vahdintaan, koska laskuvesi, joka tässä näkyy ei
ainakaan linnan piirittämistä vaikeuttanut...
Juuh, ja olihan siellä kaunista.
Auringonleikki korkealla lochien ylle nousevien vihreiden kumpujen rinteillä
oli kaunista katseltava tuulen paimennellessa pilvenhattaroita taivaalla.
Skotlannin sääkin oli parhaimmillaan, ei satanut, ei ollut sumua ja lämpötila
oli loistava noin +20, en kaivannut hetkeäkään Joensuun 37,2 asteeseen.
Skyen äärellä maisemat olivat
niin nätit, että päästessä Loch Nessille ajatukset olivat lähinnä mallia
"ach, another big ass lake...". Kyseinen lampi siis taustalla ja
edessä muistaakseni Urquhartin linnanrauniot. Tuo olikin aivan reissun lopussa,
joten 11 tunnin reissaamisen jälkeen saattoi olla ihan ymmärrettävää, ettei
Nessien etsintä oikein enää hotsittanut. Oli aika palata hostelliin (jonka
olivat tällä aikaa valloittaneet italialaiset) ja valmistautua seuraavan päivän
matkaan kohti Glasgowta. Hostellin (taas SYHA eli Scotland's Youth Hostel
Association jäsen) asukkaista mainitaan muun muassa stereotyyppisin
"olen-lomalla-collegesta-ja-matkaan-Euroopassa-ihan-kännissä-vaikka-olenkin-juonut-keskimäärin-yhden-siiderin-per-ilta"
-amerikkalaistyttö (siis täydellisesti minun tyyppiäni) ja italialainen, joka
hämmensi minua pahan kerran kertomalla innoissaan nähtyään minun lukevan
Ulyssesta, että se on paras kirja, jonka hän on koskaan lukenut. Piti hieman
aikaa tuijottaa ja varmistaa kaksi kertaa, että hän puhui nyt samasta kirjasta,
jonka noin 300:lla sivulla olin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti