Noin
14 tunnin unien jälkeen keskipäivä valkeni saasteisen ja kostean sumuisessa
Nanjingissa. Isäntien ollessa opiskelemassa kiinan kieltä itsellä jäi runsaasti
aikaa hitaaseen herätykseen ennen ensimmäisiä kunnollisia näkymiä vierailun
päänäyttämöön. Heidän saavuttuaan suuntasimme sitten kulkumme kaupungille,
tosin ensimmäisen päivän osalta nähtävyydet saivat jäädä (kiinni maanantaisin
tai kello neljän aikaan jo sulkeutumassa). Sen sijaan toinen iltapäivä Kiinassa
vietettiin kiertäen kauppoja, joista päädyin ostamaan hieman epätavallisena
reissuostoksena ulkoisen kovalevyn (säästö noin 20e eli kauheasti). Ostaessa
tuli hyvin esiin Kiinan maan hieman erilainen taloudellinen malli, jossa näkyy
hieman erilainen väestöllinen jakauma kuin Suomen maassa: jokaisessa kaupassa
tuntui olevan noin 4 henkilöä per neliömetri töissä. Tosin tätä mielikuvaa
korosti myös heidän palvelualttius: tässä maassa ei tarvinnut odottaa palvelua,
myyjillä tuntui olevan käynnissä ainainen kilpajuoksu päästäkseen palvelemaan
(ilmeisesti jonkinlainen työtehokkuuden tarkkailu järjestelmä). Toisaalta
palvelu oli myös ystävällistä: kun ostin kovon, minulta kyseltiin muun muassa
haluanko, että he jakavat sen minulle osiin valmiiksi ja antoivat
käyntikorttinsa johon voi soittaa, jos mitään kysymyksiä on (aika kalliita
puheluja valitettavasti Suomesta). Hämmennystä aiheutti myös käytäntö, että
myyntipisteissä ei maksettu vaan saatiin kuitti, jonka kanssa käytiin
maksamassa keskuskassalla, palattiin saadun kuitin kanssa myyntipisteeseen ja
sitten vasta saatiin tuote...
Toisena päivänä emäntäni ja
isäntäni ystävällisesti lintsasivat koulustaan, opastaakseen minua Nanjingissa.
Pienen suunnittelun jälkeen suuntasimme metrolla paikalliselle muurille:
Nanjinghan oli ollut aikanaan
tärkeä kaupunki: Ming-dynastia oli pitänyt sitä ensimmäisenä pääkaupunkinaan
noin 1300 jKr. ennen siirtymistään Pekingiin pystyäkseen paremmin vastaamaan
Mongolien uhkaan. Sen ympärille oli tänä aikana sitten rakennettu tämmöttiin
muuri, joka vieläkin ympäröi kaupungin keskusta aluetta. Ilmeisesti kyseessä
oli harvoja säilyneitä kaupungin muureja Kiinassa, joten olihan sen luona
käytävä (mielenkiintoisena myöhemmin paljastuneena tietona, Kiinan muurikin
oli, joskus ollut sarja kaupunkien muureja, jotka oli yhdistetty yhdeksi
isoksi, siis se eka osa sitä).
Näkymää muurilta kohti keskustaa:
Nyt muuri tosiaan tuntui (ainakin
siinä osassa, jossa kävimme) toimivan rajana vauraamman ja urbaanimman
Nanjingin ja hieman köyhempien alueiden läpi, joista osan ohi kävelimme
metripysäkiltä tullessamme.
Tietenkin tuo tehtävä on
yhtälailla symbolinen kuin näiden veikkojen.
Tämän symboliikka on sitten ihan
oma tulkinnankenttänsä. Siis muurin päällä oli myöhemmin menevää vuotta
Nanjingissa järjestettävien nuorten olympialaisten valmiiksi tehtyjä
koristeita/mainoksia. En tiedä oliko tämän suunnittelija pahemmin kiinnittänyt
huomiota syntyneeseen kokonaisuuteen vai elääkö tässä vain kulttuurinen ero....
Kiinassahan ei virallisesti ilmeisesti edes ole homoseksuaalisuutta...
Muurin oli keisarille
rakennuttanut eräs rikas liikemies, jonka varallisuuden takana oli sammakolta
(kuvassa) saatu sammonkaltainen esine, joka monisti siihen asetetut
jalometallit. Valitettavasti tämä (Widow's Kruse enkuksi) teki kaverista hieman
liiankin vaikutusvaltaisen ja ilmeisesti keisari antoi hänet haudattavan
elävältä... Ei pitäisi kuunnella punasilmäisiä härkäsammakoita...
Japanilaisilla ei ole etuoikeutta
hämmentävään enkun käyttöön...
Tätähän sitä tultiin kiinaan
katsomaan... Muurin jälkeen suuntasimme kulkumme läheiselle kauppa-alueelle
jonka keskeltä löytyi Fuan Mian:in temppeli, jossa kävin oppaideni harhaillessa
ulkopuolella tutkiskelemassa.
Tuo oli luonnossa noin 7m korkea
ja 2m leveä.
Sisältä temppelistä löytyi myös
kaunista taidetta, joka kertoi (ai niin) Kongfutsen seikkailuista ja stelejä
(eräänlaisia muinaisia ilmoitustauluja), joissa oli hänen julistuksiaan. Myös,
koska Kiinalaisella kulttuurilla ei tosiaan tuntunut olevan mitään ongelmaa
vanhan ja uuden yhdistämisen kanssa, tällaisia:
Olihan nyt sentään Jäniksen
vuosi...
Näkymää yli kauppa-alueen ali
kulkevan Yangtsen.
Illalla alkoikin sitten ilman
turhia lepoja matkan seuraava etappi: lähdin yöjunalla kohti Pekingia,
oppaideni jäädessä opiskelemaan.
Tässä hieman kuvaa kiinalaisesta
kalliimman luokan yöjunahytistä (mallia Soft Sleeper). Jos olisi osannut Kiinaa,
tuosta näytöstä olisi voinut katsoa elokuvia kuudelta kanavalta läpi yön (mm
Up, Chaplinia (jota paikalliset tuntuivat rakastavan, tuli aikalailla joka
tuutista), Infernal Affairs etc etc). Punkat olivat todella mukavia, lukuvalot
hyviä, kuumaa vettä nuudeleihin tai teehen tarjolla yms. ja vain noin 50e ilman
alennuksia 8h matka. Ihan jees, sääli, etten saanut nukuttua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti